Kolmansissa kuvauksissani olin mielestäni avustajana. En siis esiintynyt roolissani Melissana, vaan ihan tavallisena statistina. Sen takia mulla piti olla päässä hattu, jotta kukaan ei tunnistaisi mua ihmisten joukosta. Kohtaus on sitäpaisti takauma, Melissa ei ollut aikuinen vielä silloin.
Mukana oli ensimmäistä kertaa myös brittivahvistuksemme Eileen Daly. Kyseessä olivat siis hirttäjäiset, ja kuvauspaikkana maskeeraajamme Aurin kodin takapiha. Osanottajia oli melko paljon.
Kuva: Janne Koivuniemi
Tutustuin ensi kertaa (muistaakseni) pikku-Melissaan, eli Nooraan, joka siis näyttelee Melissaa pienenä. Yhteiskuva meistä on todellan onnistunut, ja siinä ilmenee hyvin neuroottisen Melissan piirteet niin nuorena kuin vanhempanakin (mm. sormien pakonomainen räpläys).
Mini-Melissa ja Jätti-Melissa. Kuva: Auri Elina (?)
Hirttäjäiset sujuivat hyvin, mulla ei tosin ollut siellä sen kummempaa tekemistä kuin statistina oleminen. :)
Kuva: Janne Koivuniemi
Seuraava päivä taisikin olla kohtaukset noitien mökillä. Mukaan saimme kaksi ammattilaisnäyttelijää,
Kikka Nurmisen ja
Tarja Siimeksen, jotka esittivät noitia.
Lähdimme taas kimppakyydein aamusella kohti Janakkalaa. Mukana oli iso jengi näyttelijöitä, kuvaajia, FX-team (efektiryhmä) ja pari muuta tonttua, esim. ohjaaja. Aloitimme maskeeraamisen, puvustuksen, sekä kuvaussatin valmiiksilaiton perille päästyämme.
Talkoohenkeä tukanlaitossa. (Kuva: ???)
Kuka on nättinä ja kuka ei. (Kuva: ??)
Minä ja Eileen ihmetellään nykyajan teknologiaa. (Kuva: ei mitään hajua... )
Näihin kohtauksiin sisältyi veriefektejä, ja ne aina ottavat oman aikansa. Itse laittauduin aamu-/keskipäivällä valmiiksi, ja odottelin iltaan omaa kuvausvuoroani. :) Eipä tuo haitannut, sillä tämän ryhmän kanssa harvoin on ikävää.
Koristeltiin efekti-Kimin kanssa museomökin vieraskirjasta sivu.
Noitien mökkiläiset, kaikki paitsi Kikka Nurminen. (Kuva: Markus Salo?)
Hyvin oon perillä kuka on kuvannu mitäkin!
Tämä oli siis Eileenin ensimmäinen kuvausviikonloppu. Ennen kuvausviikonloppua ohjaajamme Sami halusi kuitenkin viedä Eileenin sightseeingille Suomenlinnaan. Minä lähdin mukaan, sillä olin valmistautunut jonkinlaiseen lehdistötilaisuuteen, mitä ei sitten tullutkaan. Joten pääsin sitten Suomenlinnaan!
Iloisena lähdössä! (Kuva: Sami Haavisto)
Sami ja Eileen Suokissa.
Sää eikä läpötila ollut kaikista idyllisin ulkoilmaretkeilyyn. Emme siis tosiaan jääneet nurmikolle istuskelemaan ja syömään mukaan ostettuja mansikoita ja kirsikoita. Kiersimme jonkin aikaa hytisten märässä tuulessa (tai minä ja Eileen hytistiin, Sami taisi vain nauttia) ja lopulta menimme pizzalle.
Sami tarjosi pizzaa. Om nom.
Pizzan jälkeen lähdettiin laiturille odottamaan lauttaa. Minä ja Eileen odoteltiin jossain muurin kolossa tuulen ja sateen suojassa, kunnes Sami ulvoi lautan saapumisen merkiksi.
Lähtiessä vielä iloisempia. Tai oikeastaan vaan helpottuneempia. (Kuva: Sami)
¨
Oli ihan kiva reissu.
Reissun jälkeen mentiin Dungeoniin kuivattelemaan ja harjottelemaan kohtausta yhdessä Aleksanderin eli Juhan kanssa.
