Tuccaprobleema

Rupesin tässä pohtimaan, että kylläpä mun tucca näyttää taas pliisulta, ja jotain sille voisi tehdä, heti kun kuvaukset on täysin purkissa (mulla on enää kai vaan yksi kuvauspäivä). Pituutta en aio vähentää - nou nou, päinvastoin - sen sijaan otsatukalla on kiva leikkiä.

Oikeastaan en tiedä pitäisikö mun kasvattaa otsis. Pitkä sivuhärpäkekin olisi ihan kiva, ja pitkään tukkaan saisi hienon pin up -kiehkuran.
Toisaalta mun tekisi mieli otsatukkaa, kun siitä on taas aikaa kun sellainen oli.

Ja pitäisikö värjätä shokkivärillä? Se olisi niin kivaa, kun otsatucassa olisi taas joku hieno kirkkaanvärinen pläntti! Toisaalta siinä olisi se vaara, että se pitäisi peittää taas mustalla, jos saan jonkun roolin taas jostian.

Kuvaspäm:

Tällanen otsis ois se mitä mun eniten tekis mieli: Rikottu sotku, joka pitenee sivuille huomattavasti. 

Tässä olisi esimerkki tommosesta pitkästä otsahärpäkkeestä.

Tällaisen tötterön saisi pitkästä otsatukasta. 

Tällainen otsis olisi ihana, mutta hyvin epäkäytännöllinen. Vaikea leikata ja menettää helposti muotonsa. 

Tän mittanen otsatukka oli tosi söpö. Siinä vaan on se huono puoli, ettei sitä saa mihinkään piiloon.

Toisaalta, sitten kun tuo lyhyt tucca kasvaa niin siitä tulee muommoinen reuhka joka ei oo oikeen missään muodossa.

Apua? 

Natte huraa!

Olen tässä nyt usean päivän viettänyt pikkupikkupikkupikkupikkupikkusekkuni Naten hellässä huomassa heidän kommuunissaan. Oikeastihan Natte ei asu kommuunissa, vaan kaksistaan poikaystävänsä Nicon kanssa, mutta kun siellä nurkissa lojui minun lisäkseni myös Naten veli ja eräs  toinenkin ystävä parhaimmillaan. Ja koska Natte on pitänyt minusta hyvää huolta, ja antoi myös Pomputin muuttaa väliaikaisesti luokseen, lupasin laittaa blogipostauksen otikoksi yllämainitun ylistyksen.

Minä ja Pomputti Natella

Natella olen syönyt runsaasti sipsiä ja juonut vielä enemmän teetä. Silloin kun sohva on ollut varattuna, olen pitäny majaani saunan lauteiden alla - ja se on oikeasti paljon mukavampaa kuin miltä kuulostaa! Sama kai se on onko se patja lattialla olohuoneessa vai saunassa, ja sitäpaitsi saunassa on paljon enemmän yksityisyyttä (paitsi niillä jotka haluaa käydä yöllä pissalla.)

Paljon teetä isosta kupista! Lempiteet oli Mansikkatee (en muista merkkiä) ja vanha kunnon Kesarinmorsian.

Maanantaina kävin asuntoesittelyssä ja sen jälkeen pyörin isäntäperheen kanssa kaupungilla. Mentiin jopa ravintolaan syömään, Nico tarjosi! Nico huraa!

Ihan on viksuja kavereja!

No yök! Persiljaa, terveellistä! 

Minun iloinen annokseni. 

Haluan myös spämmätä tähän kuvan jokaisesta paidasta, jonka olen saanut Natelta. Olen saanut niitä nimittäin HIRRRRRRRRRRVEESTI! Joulu tuli aikaisin! Listasta puuttuu tosin kaksi verkkopaitaa. 

Tämä on aika pieni, mutta kyllä sille jotain käyttöä keksii.

Tätä voi hiukan kaventaa, muuten se on tosi nätti.

Tää on tosi Naten näkönen paita. :) Tulee ihan Natte-olo kun pukee sen.

Stay Heavy Records -paita edestä... 

...ja takaa. (En oo kyllä kuullu kuin yhestä noista bändeistä). 

Tämän paidan sain sillä ehdolla, että ompelen sitä mallina käyttäen Natelle vastaavanlaisen, mutta sinimustan.

Nahkainen yötärökorsetti. Tästä pitää kyllä vähän maksaa joskus.

Villapaitaa

Hassu pornotoppi, jota ei ikinä tulisi itse ostettua kaupasta, mutta joka on itseasiassa aika kiva! 

Tää on siisti mutta siitä näkyy napa. Pitää siis pitää toppia alla. 

Annetaan pupu :(

Pomputtini etsii uutta kotia.

Taikan kuoltua Pomputti jäi ilman kaveria, eikä pupun kuulu elää yksin. Itselläni on oma elämä sen verran sekaisin, ja olen paljon poissa kotoa, että en voi ottaa toista pupua Pomputin seuraksi. Paras vaihtoehto on siis antaa Pomputti uuteen kotiin.

Uudessa kodissa toivoisin, että olisi kokemusta kanipupuista, sekä mielellään jo valmiiksi vähintään yksi naaras- tai leikattu uroskani. Jos ei kokemusta pupuista vielä ole, tahdon, että uusi omistaja opettelee pupujen hoitoa, ja ymmärtää esimerkiksi sen, ettei kani ole häkkieläin. Erittäin hyvä tiedonlähde on tämä foorumi: puput.net. Pomputille on myös hankittava jostain toinen pupu seuraksi mahdollisimman pian.

Pomputti syntynyt 8.5.006, eli on neljävuotias. Luonteeltaan se on arka ihmisiä kohtaan. Lapsuusvuosinaan Pomputti ei kukaan hellinyt, vaan se eli häkissä yksinään tallin perällä. Muita pupuja sillä oli seurana viereissä häkeissä, ja ilmeisesti myös samassa häkissä, koska yhden poikueenkin se ehti siittämään. Nykyään Pomputti on kastroitu.

Muita pupuja kohtaan Pomppu on ystävällisen kiinnostunut. Koiria se pelkää paniikkiin asti, kissoista ei niinkään välitä. Pomputti saa uutta itsevarmuutta aina kun sitä käsitellään. Se ei mene rikki vaikka sitä ronskistikin käsittelisi. Pomputti ei ole koskaan syönyt sähköjohtoja, eikä tee juuri muutakaan tuhmaa. Papanoita saattaa tulla vähän sinne tänne, mutta nekin yleensä häkin sisäpuolelle. Paljaalla lattialla Pompun tassut luistavat, minkä takia se ei juurikaan liiku muilla kuin matoilla peitetyillä alueilla. Otsatukka kasvaa välillä niin mahdottomaksi, että sitä on hyvä leikata välillä, että ressukka näkee edes mitä maailmassa tapahtuu.

Jos luulet voivasi tarjota Pomputille hyvän loppuelämän kodin ota yhteyttä vaikka aluksi sähköpostiin missmortianna@gmail.com.
Pomputti majailee tällä hetkellä Espoossa, ja sen mukana tulee häkki, ja muut tarvikkeet. En voi itse kuljettaa sitä minnekään, joten nouto on ainoa kuljetusvaihtoehto. Kysymyksiä voi lähettää sähköpostiin tai kommenttiboksiin.

Maailman paras Taika ♥

Tänään Taika nukkui pois kuuden vuoden iässä.
Taika
1.7.2004 - 12.11.2010 

♥ 

Pisneksiä!

Kävimme Amin kanssa tänään kaupungilla hoitelemassa vähän bisneksiä! Lähdin kävellen keskustaa kohti ja ajattelin että miksi en sitten ottaisi koiraa samalla käsipuoleen. Niinpä vein Amin pois jaloista, jotta mummi saisi olla jonkin aikaa rauhassa tuolta hulttiolta. :)

Ami kulki oikein mallikkaasti kaupungilla, ja odotti kiltisti virastojen ym. edessä kun kävin sisällä. Kelan edessä haukahti pari kertaa, mutta ei sen jälkeen enää jaksanut.

Sosiaalitoimiston aulassa lomaketta täyttäessäni näin kun eräs hyvin omalaatuinen herra istui jonkin matkan päähän Amista ja alkoi keskustella ystävällisesti ja tarmokkaasti Amille. Amin nakertaessa siankorvaansa kyseinen herra imitoi Amia ja teki samoin hansikkaallaan. Ami tuijotteli hetken kaverin höptystä ja kääntyi sitten katsomaan minua lasin läpi: "Tuu jo hei, pliis!"

Ami sai paljon ihasteluja keskustassa.

Pitkä matka kotiin.

Tykkään tästä. Lohikäärmekatu!

Piehtarointi on lempipuuhaa!