Cindy tha thallikhoira.

Cintti oli mun mukana tallilla. Meillä oli vaikeuksemme päästä perille, koska tallille menevä bussi ei tullutkaan, koska se oli erheissään mennyt väärää reittiä. Lopulta kuitenkin Cindy pääsi ihmettelemään hevosia. Heposet tykkäs Cindystä mutta Cindy pelkäs niitä. Cindy tykkän mennä vaellella omistajan talon pihassa ja hävitä näkyvistä. Se tykkäs myös juosta karvat pystyssä haukkumassa pihan ohi ajavaa autoa, joka sisälsi koiria. Onneksi kuskisetä vaan hymyili, oli kerta itekin koiratyyppi!

Sitten kun lähettiin ratsastamaan, niin eihän tää maggara tajunnut tulla edes mukaan. Hänestä kun olisi ollut paljon kivempi jäädä pihaan omistajan kanssa - harmi vaan että omistaja oli lähdössä juuri pois. Suljin Cindyn sitten pihattokarsinaan, ja siellä se ulisi sitten koko ajan kun oltiin ratsastamassa. Olipahan ainakin ilonen taas mut nähdessään.

Kun riisuttiin hepat ja laitettiin ne yöpuulle (eikä Cindy enää kadonnut minnekään), oli bussin lähtöön vielä noin puolitoista tuntia. Tai ehkä tunti. Kun kaikki oli tehty, ja venailtiin satulahuoneessa, Cindy sanoi: "Kakkosmamma, minua palelee ja väskättää!"

Niinpä tein maggaralle omenakorista pedin, ja käärin sille loimen ympärille.

Ja se oli oikein tyytyväinen.