I think I saw a puttycat

Kävin taas tekemässä ostoksia tässä eilen. 


Ei vaatteita tai kenkiä tällä kertaa. 

Tästä sain haaveilla kauan ennen kuin löysin. 

Sitten tänään tulin teatteritreeneistä, ja löysin sängyn alta tämmöisen:

Eli siis mitä?

No.
Minulla on vakava sairaus. Lemmikkikuume. Siihen on olemassa lääkkeitä, mutta ne vain helpottavat oireita, eivät paranna sairautta. Niinpä Pomputin lähdön jälkeen minulla alkoi näkyä oireita jälleen.

Koska oman lemmikin hankkiminen olisi tyhmää, etenkin kun juuri luovuin pupustanikin, en voinut harkita sitä vakavasti. Niinpä selatessani kodittomia eläimiä internetissä, mieleeni juolahti, että sijaiskoteja tarvitaan aina! Niinpä tarkistin vuokranantajalta, saako kämppääni ottaa kissan, ja otin yhteyttä eläinsuojeluyhdistyksiin!

Masha löytyi täältä. Yhetyttä otettiin minuun nopeasti, ja minulle tarjottiin ensin Fredistä.  Sillä ilmeni kuitenkin allergiaa, eikä tiedetty koska se pääsee tulemaan Suomeen. Sen sijasta minulle tarjottiin Mashaa. Se on 5-vuotias entinen kotikissa, ja viettänyt miltei vuoden päivät eläinsuojalla Latviassa. Niinpä se saapui minulle tänään, 1.helmikuuta asumaan. Tosin itse en voinut olla ottamassa sitä vastaan, kun se tuotiin, sillä minulla oli pakolliset teatteritreenit. Onneksi kissojen ja minun ystäväni Kaisu lupautui tulemaan luokseni illaksi ottamaan Mashan vastaan (jonka jo uudelleennimesi Pähkinäksi). Kiitos paljon vielä Kaisu! Ja toivottavasti nuudelit maistui!

Nyt Pähkinäiseni lymyilee sängyn alla eikä uskalla tulla esiin. Vähän väliä kuuluu sähähdys, mutta se on vain aivastus, sillä Mashalla on nuhaa. Heitin sille raksun, mutta se vain haisteli sitä, ei tainnut syödä. Toivon tosi paljon että se uskaltautuisi pian esiin, sillä mun niin kovasti tekisi mieli halia kissaa!