Cindy lähti meiltä kotiinsa viime viikon torstaina. Cindy kuoli auto-onnettomuudessa perjaintaina.
Vaikea kuvitella. Se oli mulla ihan tässä, ja nyt sitä ei muka ole enää ollenkaan? Tuntuu vaan, että siellä se on äitin luona, ja tulee taas hoitoon joku kerta, niinkuin se on usein tullut viimeisen kolmen ja puolen vuoden ajan. Äiti olisi antanut meidän pitää sen kokonaan, mutta todettiin, ettei ole vielä aika omalle koiralle.
Kumpa oltaisiin pidetty, kumpa oltaisiin pidetty edes vähän kauemmin... Se olisi vielä elossa, ja vielä tässä minun kanssani...
Haluan Cindyn takaisin, en ketään muuta.
Voi ei :'(
VastaaPoistaVoi ei ,otan osaa.
VastaaPoistaMinulla on itselläni 13-vuotias labradorinnoutaja,joka myös asuu äitini luona kun en yksin pysty koiraa pitämään. Pari kertaa ollut tälläkin lähtö lähellä ja luultu että täytyy viedä piikille, elämäni hirveimpiä hetkiä so far. Voimia siis sinne kovasti!
Voi ei, otan osaa. :( Toi on aivan kamala tilanne...
VastaaPoistaTörmäsin blogiisi sattumalta, ja heti katseeni osui niin kauniiseen ja riipaisevan tutun näköiseen koiraan, että piti lukea pidemmälle – hirveän surullista lukea tapahtuneesta, otan osaa suruun. Syy miksi tuo kosketti niin on se, että Cindy näyttää esim. tuossa ensimmäisessä kuvassa ihan omalta edesmenneeltä koiraltani Oonalta, jonka kuolemasta tulee ensi viikon perjantaina, sen syntymäpäivänä, kuluneeksi puoli vuotta. Edelleen on hirveä ikävä, varsinkin kun katsoo valokuvia tai videoita siitä, ja voin myös myöntää, että tuo muistovideosi sai minut itkemään. Varsinkin nuo videopätkät pellolta olivat sellaisia, että Oona olisi voinut olla se koira niissä. Surulliseksi teki myös se, kuinka nuorena Cindy näemmä kuoli, puhumattakaan siitä kuinka äkkinäisesti se joutui lähtemään. Tosin näihin asioihin ei voi koskaan valmistautua kunnolla – siinä missä Oona kuoli 12,5 vuoden ikäisenä muutaman kuukauden sairastettuaan, perheeni ensimmäinen koira kuoli hämärästi ja äkkinäisesti, kunnon romahtaessa vain tunneissa. Yhtä paljon se sattuu silti, tiesi sen tulevan pian tai ei.
VastaaPoistaVaikka Cindy oli kanssanne aivan liian lyhyen hetken, voi valokuvista ja videoista kyllä nähdä, kuinka onnellisena se on saanut elää. Tosin tiedän hyvin kokemuksesta, ettei se ajatus alkuun lohduta lainkaan, kun edessä olisi pitänyt olla vielä monta onnellista yhteistä hetkeä. Jaksamista sinne, koirien ainoa vika taitaa olla se, että ne elävät liian lyhyen hetken.
Lemmikin menettäminen tuntuu aina kauhealta, otan osaa, ja toivottelen tsemppiä.<3
VastaaPoista:(
VastaaPoista