Suicide backhook

Sain vähän kommenttia tuossa, että mun tankoilujutut motivoi, ja muutenkin kiinnostaa lukijoita. Kuten olen jo aiemmin maininnut, en viitsi blogiin laittaa ihan kaikkea tankoilusta, sillä pienet vaatteet ei aina tuo sitä edustavinta puolta esiin, ja tämä blogi on ihan kaikkien nähtävillä. Ties millasia tyyppejä täälläkin käy... :P

Yhden videon voin tähän nyt laittaa - tai itseasiassa kaksi, mutta toisessa en ole minä.

Tämmöinen linkitettiin tankofoorumille:



Ja tässä minun versioni:



Ei ole ihan yhtä vaudikas. Tuota videota edeltävässä versiossa meinasin tippua niskalleni kun menin vähän liian lujaa.

Jos mietityttää että mitähän helvettiä tuossa videossa tapahtuu niin järjestys on: Nosto vähän niinkuin lähtisi takaperin joutseneen, nappaa polvireisipidon, vaihtaa jalat skorppariin.

80's forever!

Yksi asia mitä opin kampaajakoulussa, on se, että melkein kaikki naiset haluavat hiuksensa tuuheiksi ja ilmaviksi, ja kamalinta on jos hiukset valuvat päätä pitkin. Etenkin lyhyttukkaiset haluavat aina tyvikohotuksen pesun tai leikkauksen jälkeen. Itse näin pitkätukkaisena aika harvoin haaveilen tyvikohotuksista, sillä niiden laittaminen kestää ikuisuuden, ja muhku pysyy ehkä viisitoista minuuttia. Olen kyllä sitä mieltä, että puffu kampaus näyttää paljon paremmalta, kuin päätä myötäilevä tukka.

Nyt puhun kreppauksen puolesta! Jos ette ole vielä kaivaneet lapsuuden/nuoruuden kreppirautoja kellareistanne, tehkää se nyt! Sain tässä tänään idean taas kokeilla kreppaamista. Kreppasin kerroksittain tyven, mutta jätin ihan päällimmäiset hiukset suoriksi. Ja kuinka huomattava ero on! Krepit eivät myöskään suoristu harjaamalla, eivätkä lössähdä samalla lailla kuin muut kiharat.

Tätä vartenhan on volumaster; kreppirauta, jolle on annettu hieman eri muoto ja uusi nimi. Mutta minulla ainakin vanha 90-luvulla kirpputorilta ostettu kreppirauta toimii aivan hyvin.

Minulla kun on pitkä ja tuuhea tucca, voin huoletta krepata tyveä aika pitkältä matkalta. Ohut- ja lyhythiuksisemmalla kreppaus helpommin näkyy hiusten välistä.

Ilman kreppausta:

Krepattuna:

Minä ainakin huomaan huiman eron. Tätä kun vielä ryhtyisi tupeeraamaan, saisi aikaan kunnon puffun!

Bunny and Cat united ♥

Siis IIIIIIIIIIKKKKKKK!!!! Musta tulee rouva!!! :)))))

Olin suunnitellut kosivani Dania karkauspäivänä, koska se on perinteinen naisten kosimispäivä. Ja mistä tämmöinen ihan hullu idea mulle oli edes tullut - en osaa sanoa. Mulla on ollut periaatteena olla vähän pidempään yhdessä, ennen kuin tekee näin isoja päätöksiä, mutta jotenkin tuli vaan sellanen tunne, että perkele, kerrankos sitä eletään, annetaan mennä! Mulla on niin ihana mies, etten oikeen tuosta parempaa enää uskaltaisi toivoa, joka haluaa mun kanssa naimisiin, ja jonka kanssa minä haluan naimisiin. Enpä sitten enää nähnyt syytä miksi jäädä hissuttelemaan, miksei sitten lupauduttaisi saman tien!

Kosaisinpa sitten kuukauden etuajassa, mutta tilanne päätyi lopulta niin, että Dani kosi minua. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kihloissa ollaan! ♥

Tässä väliaikaiset sormuksemme. Danilla on oma vanha sormuksensa (joka on sormeen liian iso) ja minulla on Danin korvakoru! :D

Häitä joudutaan vielä kyllä odottamaan jokunen vuosi. :)

P.s. Otin tänään vihdoin lävistykset korviinikin, eivätkä ne sattuneet läheskään niin paljon kuin huulireikä!

Tuccaprobleema, TAAS!

Jo kolmas postaus tältä päivältä, sori spämmäys. Mä oon niin pitkään ollu hiljaa että nyt pitää kiriä.

Tankoiluoppilaani sanoi, että lyhyt otsatucca oli minulla tosi hyvännäköinen. Nyt alkaa pukkaa hiuskriisiä... Omasta mielestänikin se sopi tosi hyvin. Toisaalta tykkään tästä ylipitkästä hapsuotsatukasta, sen saa eteen, sivuun tai ylös, kaiken huipuksi sitä voi värjätä eri väreillä! Tuo lyhyt malli olisi kokoajan alhaalla ja that's it. En halua kokomustaa tukkaa, mutta en tiedä sopisiko lyhyt otsatukka eriväriseksi...

Apua?

Make Up inspiration: Night Elf

IMA NITE ELF!

Mikäs täällä yksin kotona naamaa suttaillessa. Sain jopa väriä irti näistä minun H&M:n luomiväreistä paremmin kuin odotin! Eli siis minulla oli omat yksinäiset cosplayt, ja meikkasin itseni night elfiksi, joka siis on rotu World of Warcraft -pelissä.

Posket oli hieman hankala piirtää, niinkuin näkyy, ne olisi voineet olla paljon tarkemmat, mutta tämä kelpaa silti minulle!

Esikuva:

Ja minä: 

Dig up her bones

Nykyään kuuntelen musiikkia tosi vähän. Joskus vielä teinivuosien lopussa kuuntelin musiikkia melko paljon, soittolista pyöri koneella kokoajan. Jotenkin ehkä vain kyllästyin samoihin biiseihin, enkä löytänyt mitään uutta hienoa tilalle, ja kuunteleminen jäi vähemmälle. Nightwishiä olen fanittanut todella intohimoisesti, mutta sitäkin kohtaan intohimoni on laantunut merkittävästi. Todennäköinen syy on laulajan vaihtuminen, vaikka pidän bändistä yhä. Toinen syy on ehkä se, että viimeisimmillä levyillä on ollut enemmän pliisuja nääh-skipataan-tämä-biisejä kuin tajunnanräjäyttävän mahtavia kappaleita. 

Juttu on se, että vaikka löytäisin jotain uutta kuunneltavaa, tykkään usein vain parista biisistä, mutten koko tuotanosta. En siis jaksaisi maksaa lipusta päästäkseni esimerkiksi katsomaan keikkaa. Minulla ei ole enää lempibändiä. 

Tässä eräänä päivänä mieleni tuli yhtäkkiä vaihtaa puhelimeen soittoääni. Tai ensin tuli sellainen idea, että "tiedän mihin seuraavaksi vaihdan kun kyllästyn nykyiseen". Päätin kuitenkin etten halua kyllästyä nykyiseen (Motörhead & Girlschool - Please Don't Touch) ja vaihdoin samantien. Eli nykyään soi Misfitsin Dig Up Her Bones. Biisi jota rakastan, jota en ole kuunnellut pitkään aikaan. 

Eniwei, koska kukaan ei koskaan mulle kuitenkaan soita, eräänä aamuna päätin pistää kuulokkeet korviini ja kuunnella tuon biisin. Ja ah mikä ihana tunne siitä tulikin! Silloin tuli sellainen tunne, että ymmärrän tasan tarkkaan, mitä ihmiset tarkoittavat sillä, että eivät voisi elää ilman musiikkia. Suljin täpötäyden aamuruuhkabussillisen ihmisiä pois maailmastani, ja uppouduin kuuntelemaan Michale Gravesin ihanaa ääntä. Minulle tulee sen äänestä jotenkin ihan rakastunut olo. Sellainen että haluaisin tarttua tyynyyn ja rutistaa sen linttaan. En tiedä miksi. Älkää kertoko Danille! 

Väriä elämään

Perjantaina oli tucansäätämispäivä.
Tyvikasvua oli kertynyt sen verran, että oli aika taas toteuttaa uusia suunnitelmia otsikseen. Sininstä väriä halusin yhä pitää, mutta sininen, joka minulla on - Directions Midnight Blue - on vähän turhan tumma sävy. Ostin sen kesällä, koska olin käyttänyt aiemmin samaa sävyä, ja muistelin tykänneeni siitä. Nykyään minusta on ilmeisesti tullut selektiivisempi tai tarkempi värien suhteen, sillä en ole enää tyytyväinen väriin.

Aloitin vaalentamalla koko otsatucan - tyven ja pituuden yhtä aikaa. Oikeaoppisestihan pituudet (eli värjätty osuus) tulisi vaalentaa ensin, antaa muhia jonkin aikaa, ja sen jälkeen vasta tyvi eli oma väri, koska värjäämätön tukka vaalentuu helpommin ja nopeammin kuin värjätty.

Sininen lähti mutta vihreä jäi sitkeästi. Kuivatessani otsiksen huomasin, että väri oli oikeastaan tosi söpö mintunvihreä. Tyvi taasen oli hurmaavan pissanvärinen. Tuumailin, että voisin värjätä vain tyven, ja jättää latvuston sen väriseksi. Kaivoin esiin ikivanhan Directions-purnukan, joka sisälsi Lagoon Blue -sävyistä hiusväriä. Väri oli niin vaaleaa, että muinoin se ei tarttunut päähäni, kun en tavannut vielä vaalentaa tukkaa. Nyt kun väri tyvessä oli blondi, oli hetki oikea. Levitin siis vaaleansinistä tyveen, ja huuhtelin.

Ei mitään muutosta! Lagoon Bluesta ei näköjään ole hiusväriksi!

No, teinpä sitten niin että sekoitin edellämainittua Midnight Bluen kanssa, sekä joukkoon lisäsin vielä Stargazerin White Toneria. Shokkivärien sekoittelu on kyllä parasta puuhaa. Tuloksena vain oikein hyvän väristä sinistä, jolla värjäsin koko otsatucan, koska pelkkä vaalennettu otsis oli loppujen lopuksi latvoistakin vähän liian kellertävä.

Tämän värinen otsatucca oli aluksi.

Vaalennuksen jälkeen.

Mintunvihreä!

TYVI! <3 

Ja oma värisekoitus! Bueno!

Latvoja leikkelin vielä seuraavana päivänä. Ovat tuossa aikamoista hapsua!

Keittiössämme asusteleva Miia sai uudet vaatteet. Joulu meni jo, ja Dani toivoi, että Miia saisi uudet talvivaatteet. ja tokihan niin oli tehtävä!

(Jouluasu tässä.)

Eilen olin taas Jannen kanssa sessioimassa. Janne on siis se kuvaaja, joka on aikaisemminkin ottanut minusta kuvia - esimerkiksi juuri tuon yllämainitun! Olin itse pyytänyt Jannelta, että otettaisiin taas kuvia, sillä yhtenä päivänä vanhoja kuvia katsellessani, tuli hinku taas kuvattavaksi. Kuvaukset on terapiaa ja siitä tulee tosi hyvä mieli.

Niinpä eilen meikkasin, pakkasin kamat ja suuntasin junalla Karjaalle.
Miljoona meikkikuvaa:

Luomivärit ennen tekoräpsyjä. 

Musta olisi saanut jatkua vähän ylemmäs. Tällaiset virheet huomaan aina vasta jälkeenpäin kuvissa.

Kiinnitin ripset...

Onnistuin sössimään ripsien kiinnilaitossa niin että liimaa oli  joka paikassa!

Minusta nämä meikit oli oikein hienot! 

Ja hienon silmämeikin päälle on hyvä laittaa otsatukka niin ettei mitään näy!

Talvinen bussipysäkkikuva. Kovin vakava ilme. 

Jaan kuvaussession satoa taas teille sitten kun saan ne itsekin hyppysiini!

Shopping day

Käytiin tänään Danin kanssa pienillä ostoksilla aleissa. Edellisenä päivänä oltiin käyty anoppilan taloyhtiön kierrätyshuoneessa, huoneessa jonne talon asukkaat voivat tuoda käytettyjä vaatteita ja tavaroitaan, ja joita saa ottaa ilmaiseksi. Löysin sieltä kaksi takkia:

Nuo housut ostin tnään H&M:stä, koska tarvitsin kivoja mustia perusfarkkuja.

H&M:stä tarttui myös mukaan hauskat räpsyttimet. Ovat vähän hepposen olosetm varmaan sojottaa joka ilmansuuntaan ensimmäisen käyttökerran jälkeen. 

Glitterissä oli aletavaraa myös, ostin sieltä ihanan (hius.)korun ja chokerin.

Maistettiin myös Maraboun salmiakkisuklaata, ja ei ollut huono heräteostos, täytyy sanoa!

Back in Azeroth

Olen aloittanu Wowin (World of Warcraft) pelaamisen taas. Tai oikeastaan minulla on vasta ilmainen aloittajan versio käytössä. Starter Editionin voi lataa ilmaiseksi netistä, ja sillä saa rauhassa leveltää tasolle 20 asti. Aloittajan versiossa on myös muita pieniä miinuspuolia, esim ei voi kutsua muita pelaajia groupiin, eikä myydä tavaraa huutokaupassa, mutta se ei sinänsä haittaa pelaamista.

Yritin innostaa Daniakin pelaamaan, mutta se ei oikeen päässyt jyvälle pelistä. Annoin Danin valita serverin, ja päädyttiin Ghostlandsille (PvE). Tein sinne undead roguen, mutta siirryin sitten Jaenedar-servulle (PvP) ja tein sinne blood elf roguen. Se on nyt tällä hetkellä level 16.

Olen tosi innoissani pelaamisesta. Se on oikeastaan ainoa asia, josta tällä hetkellä olen innoissani. Tankoilu, venyttely, ratsastus, blogitus - kaikki mistä olen ennen tykännyt ja nauttinut ei tunnu enää miltään. Ei vaan riitä energia. Minulla on pitkään ollut myös ikävä Wowia, niitä paikkoja, että nyt oli pakko saada peli itsellekin.

Jos joku haluaa kokeilla Wowia, voi Starter Editionin ladata täältä.


Tännekin satoi lunta, ja samalla tuli pakkaset, joten voisi toivoa, että lumi pysyisi edes hetken. Pikkukissasta on kiva istuskella tietokonetuolini selkänojalla, tiirailla pihalle ja vaania puissa pyrähteleviä talitinttejä. Veikkaampa että se on ihan tyytyväinen sisätiloissa. Kun sitä vei syksyllä ulos, kun lämpötila oli vielä reilusti plussalla, pikkuneidin varpaat palelivat ja oli äkkiä päästävä takaisin rappuun.

Eilisen päivän LOTD. Enimmikseenhän istuin yöpaidassa ja kotiverkkareissa, mutta kun piti lähteä kauppaan, en ihan kehdannut niissä lähteä. Kerankin en pukenut vaan lököhousuja ja mahdollisimman peittävää hupparia, vaan ihan oikeat vaatteet, ja huomasin peilistä että sehän näyttää hyvältä.

Tuo nahkatakki saa kyllä kaiken näyttämään hyvältä.

Ai ai, sänky on jäänyt petaamatta!

Vuosi sitten näytin tältä.

Lotd vuoden takaa, sekä tältä päivältä. 

Ei sillä että muutos olisi ollut hurja, mutta ihan vaan mielenkiintoisen vertailun vuoksi.

Uusivuosi 2011: 

3.1.2011:

Ei tuosta niin kauan ole. Asuin Töölössä, ihkaomassa kodissa (vuokralla siis), seuranani Masu, olin Makuunissa töissä (kuten paidasta arvaa ehkä) eikä työmatka ollut kuin kaksi minuuttia. Vuodenvaihde vietettiin Blood Ceremonyn varastostudiobunkkerissa Jasun ja koirien kanssa, suojassa raketeilta. 

Uusivuosi 2012:

 4.1.2012:

Asun Espoossa, poikaystäväni (♥) ja kahden kissan kanssa, käyn töissä Bafometilla, matkaan menee reipas tunti kolmella julkisella kulkuvälineellä. Käyn Chocoilemassa, omistan auton ja ajokortin.
Vuodenvaihteen vietimme Naten ja Nicon luona, kiireessä en muistanut ottaa asu- enkä meikkikuvaa, ajattelin että myöhemmin ehtii mutta eihän niin sitten tapahtunut.