Muistoja kuvauksista: Alkuviikko kartanolla.

En muista tarkkaan enää missä järjestyksessä kuvattiin mitäkin, ja minä päivinä. Jotenk kerron muistoja sitä mukaa kuin niitä muistan.

Ensimmäisten kartanolla kuvattujen kohtausten joukossa oli minun osaltani kuitenkin kohtaus elokuvan loppuosasta, jossa Melissaa tuodaan kartanolle oikein sotilaiden saattelemina. Tätä kohtausta tunnuttiin jauhavan varmaan puoli päivää. Kauheesti vaatteita päällä ja piti riehua henkensä edestä Juha Särestöniemen (Captain Collins) käsipuolessa. Ranne tuntui olevan melko muusina, kun Juhan oli puristettava tiukasti ettei tämä hullu heitukka pääsisi irti otteesta.

Melissaa viedään. 

Kotiväki on kiukkuista. 

Tätä hullua heitukkaa ei viedäkään vähin äänin! 

Oikea herrasmieshän auttaa aina nuoren naisen sänkyyn asti. 

Melissa ja taustalla äidin isän, papa Fizgeraldin muotokuva. 

En muista kuka on kuvat ottanut, joten pahoittelen copyrightien puuttumista. :( En oikeestaan muista enää kartanolta mitään, mitä voisin kertoa!

Tätä kohtausta kuvatessa pihaan ajoi heppa (tai siis nainen joka kuljetti hevosta trailerissa), joka oli tilattu kuvauksiin. Kuitenkaan ajanpuutteen vuoksi sitä ei ehditty käyttää. Päästiin kuitenkin vilkaisemaan pollea traikkuun, sulonen möllöttäjä!

Ainiin! Illalla, sotilaiden ollessa vielä kartanolla, lähdimme kuvaamaan öistä suokohtausta läheiselle metsälammelle. Tästä seurasi tämä kuuluisa episodi leppoisien somerolaisten maajussien kanssa...

Lähdimme neljällä autolla kuvauspaikalle, samalle suolammelle, jossa oltiin oltu aiemmin kesällä kuvaamassa kohtausta Abigailin kanssa. Ohjaajamme Sami tietysti johti joukkoa, itse istuin Juhan (Cpt. Collins) kyydissä viimeisessä autossa. Tulimme risteykseen, jossa reittimme olisi kääntynyt oikealle, ja muuttunut hiekkatieksi. Mutta Samipa ei innokkaana kaverina jaksanut odottaa risteykseen asti, vaan kääntyi hieman liian aikaisin oikealle, ja johdatti koko joukkion peltotielle. Muistan ihmetelleeni, miksei  tien reunoilla ole ojia. Ei se tie tältä näyttänyt viimeksi.

 Metsän reunaan päästyämme karavaanimme pysähtyi, ja alkoi peruutella kääntyäkseen takaisin. Kun Juha peränpitäjänä peruutti tehdäkseen tilaa muille, huomasin takaamme syöksyvän JÄTTIMÄISEN traktorin hirveätä vauhtia kohti. Traktorin kuljettaja ilmeisesti huomasi meidän kääntyvän, sillä se teki nopean, aggressiivisen U-käännöksen, ja jatkoi samaa vauhtia sinne mistä oli tullutkin. Traktori oli varmasti talon kokoinen, ja siinä oli edessä sellaiset saamarin syöksyhampaat, niinkuin trukeissa on, juuri sellaiset, millä väännetään pikkuautoja solmuun.

Ajoimme takaisin tienlaitaan, vain huomataksemme, että sama jättiläistraktori nököttää tienlaidassa tukkien tiemme. Niinkuin tämä ei olisi tarpeeksi kummallista, huomasin keskellä tietä seisovan melkeen alastoman miehen pick uppinsa vieressä pelkissä kalsareissaan. Mies katseli epäluuloisesti ja kysyi mitä porukkaa olemme. Juha yritti ikkunasta ystävällisesti selittää, että elokuvaa ollaan kuvaamassa, ja eksyttiin vain reitiltämme. Mies ei tee elettäkään päästääkseen meitä pois, kunnes Sami marssii määrätietoisena kalsarihyypiön luo ja vaihtaa pari sanaa. Lopulta traktori väistyy, ja pääsemme livahtamaan pois peltotieltä, ja tällä kertaa löydämme oikean tien.

Kuvauspaikalle päästyämme purkauduimme ulos autoista ja odottelimme setin rakentumista. Yllätykseksemme seuraamme liittyi samainen kalsarihyypiö Pick upillaan. Olivat tulleet selvittämään, olemmeko "jotain puunhalaajia". Rouva istui apukuskin paikalla haulikko jaloissaan, joten anteeksi nyt vain, mutta tämä hiukan tekee säröä mielikuvalleni leppoisista maalaisista!

Alkuviikon aikana kuvattiin myös Aleksanderin saapuminen kartanolle, sekä kohtaukset pastorin kanssa. Niissä en muistaakseni tapahtunut mitään kummallista. Muuta kuin että Pekalla (pastorilla) meinasi mennä hermot ihmisiin, jotka pilkkasi sen sukkahousuja. 

Aleksander ja Melissa

Illallisen jälkeen.

More wine? 

Stalkkeri

Melissa ja Mary

Muistoja kuvauksista: Ensimmäinen päivä kartanolla.

Muistellaanpa taas pakkasten keskellä hieman kesää, ja kuvauksia.

Pääkuvauspaikkanamme oli  viikon aijan Someron keskustan tuntumassa sijaitseva Härkälän kartano. Kuvausviikkomme alkoi maanantaina, jolloin suurin osa porukasta pakattiin tavaroineen autoon, ja kuljetettiin kohteeseen. Itselläni ei maanantaina kuvauksia ollut, joten saavuin paikalle vasta maanantai-iltana äitini kyydillä. (Kiitos kyydistä äiti).

Lähdin etsimään kartanolta tutun näköistä väkeä hiljaa hiipien, sillä pelkäsin muuten pöllähtäväni keskelle kuvaussettiä, ja pahimmassa tapauksessa kesken oton. Pian löysinkin ohjaajamme Samin ja tuotantoassistentin Lauran juoruamassa eräässä kartanon huoneista. Muistan, kun Sami ponkaisi tuolilta toivottamaan minut tervetulleeksi kartanolle halauksen kera. Olin hieman yllättynyt, mutta samalla mieltäni lämmitti hurjasti Samin silmistä näkyvä vilpitön ilahtuneisuus. Olin tosiaan tervetullut tähän ryhmään.

Aiemmin päivällä oli kuvattu mm. pikku-Abigailin (Ronja, joka muuten täytti tuona päivänä täydet 10 vuotta) ja pikku-Melissan (Noora, suurin ihailijani) kohtauksia. Molemmat olivat vielä Aurin kanssa kartanolla minun tullessani, vaikka oli jo iltamyöhä. Kumpikaan ei silti ollut kiukkutuulella, vaan jaksoivat urheasti loppuun asti (vaikka Noora meinasikin nukahtaa pystyyn viimeisissä kuvauksissa).

Kimi hengailee Ronjan ja Nooran kanssa.

Majoittauduin mökkiin kartanon ulkopuolelle muiden kanssanäyttelijöitteni kanssa. Sain jakaa huoneen Leciaa näyttelevän Riinan kanssa, joka saapuisi vasta keskiviikkona. Kiva pikku yksiö tuntui heti kotoisalta. En kuitenkaan jäänyt sinne vaan pääsin heti töihin avustamaan kuvauksia: pumppaamaan sadetta ikkunoihin.

Mun ja Riinan huone. 

Tässä kohtaa tutustuin Kimiimme ensi kertaa kunnolla. Kimin, joka kuuluu efektitiimiin, oli määrä seistä tikkailla, ja suihkuttaa pumpusta vettä ikkunaan ulkopuolelta, jotta sisältä katsottuna näyttäisi, että ulkona sataisi. Koska pumppua piti aina pumpata välillä, olin minä siinä. Se kun oli huomattavasti turvallisempaa tehdä maan kamaralla. Kimin kanssa huomasin heti tulevani juttuun, ja siinä vartin tunnettuamme naureskelimme jo yhteisille jutuille. Kimi mm. väläytti, että alkaisimme vesisotaa. Eihän minulla ollut mitään sitä vastaan, etenkin kun pumppu oli juuri minun kädessäni ja Kimi oli aseeton. Sitten Kimi juoksi...

Sisään päästyämme alettiin kuvata erästä Matthewia näyttelevän Vaden ja Sarahia näyttelevän Eileenin välillä käytävää kohtausta. Minä olin aluksi strobovalovastaava, mutta siitä ei tullut mitään. Sami kertoi  tarkalleen miten niitä valoja kuuluisi välkyttää, ja ymmärsin kyllä mitä Sami halusi. Mutta kun mun käsi ei vaan kääntänyt sitä nappulaa sillä tavalla! Milloin tuli liikaa valoa, milloin liian vähän, milloin strobo sanoi että nyt ois tauon paikka ja muuta. Samilla paloi käämi ja se tuli itse renkuttamaan strobovaloa. Minut se pisti aukomaan ovea. Taisin sössiä tosin siinäkin! :D Tässä kohdassa taisin ensimmäistä kertaa tuumia, että efektit ei oo se mun juttu.

Stroboräplääjänä. 

Sami, Auri ja Eileen kuvausten välissä. 

Ilta alkoi olla kuvausten loppuessa jo yön puolella, joten painuimme kaikki nukkumaan.

Muistoja kuvauksista: Hirttäjäiset ja noitien mökki 1 + Suomenlinna.

Kolmansissa kuvauksissani olin mielestäni avustajana. En siis esiintynyt roolissani Melissana, vaan ihan tavallisena statistina. Sen takia mulla piti olla päässä hattu, jotta kukaan ei tunnistaisi mua ihmisten joukosta. Kohtaus on sitäpaisti takauma, Melissa ei ollut aikuinen vielä silloin.

Mukana oli ensimmäistä kertaa myös brittivahvistuksemme Eileen Daly. Kyseessä olivat siis hirttäjäiset, ja kuvauspaikkana maskeeraajamme Aurin kodin takapiha. Osanottajia oli melko paljon.

Kuva: Janne Koivuniemi

Tutustuin ensi kertaa (muistaakseni) pikku-Melissaan, eli Nooraan, joka siis näyttelee Melissaa pienenä. Yhteiskuva meistä on todellan onnistunut, ja siinä ilmenee hyvin neuroottisen Melissan piirteet niin nuorena kuin vanhempanakin (mm. sormien pakonomainen räpläys).

Mini-Melissa ja Jätti-Melissa. Kuva: Auri Elina (?)

Hirttäjäiset sujuivat hyvin, mulla ei tosin ollut siellä sen kummempaa tekemistä kuin statistina oleminen. :)

Kuva: Janne Koivuniemi

Seuraava päivä taisikin olla kohtaukset noitien mökillä. Mukaan saimme kaksi ammattilaisnäyttelijää, Kikka Nurmisen ja Tarja Siimeksen, jotka esittivät noitia.

Lähdimme taas kimppakyydein aamusella kohti Janakkalaa. Mukana oli iso jengi näyttelijöitä, kuvaajia, FX-team (efektiryhmä) ja pari muuta tonttua, esim. ohjaaja. Aloitimme maskeeraamisen, puvustuksen, sekä kuvaussatin valmiiksilaiton perille päästyämme.

Talkoohenkeä tukanlaitossa. (Kuva: ???) 

Kuka on nättinä ja kuka ei. (Kuva: ??)

Minä ja Eileen ihmetellään nykyajan teknologiaa. (Kuva: ei mitään hajua... )

Näihin kohtauksiin sisältyi veriefektejä, ja ne aina ottavat oman aikansa. Itse laittauduin aamu-/keskipäivällä valmiiksi, ja odottelin iltaan omaa kuvausvuoroani. :) Eipä tuo haitannut, sillä tämän ryhmän kanssa harvoin on ikävää.

Koristeltiin efekti-Kimin kanssa museomökin vieraskirjasta sivu.

Noitien mökkiläiset, kaikki paitsi Kikka Nurminen. (Kuva: Markus Salo?) 

Hyvin oon perillä kuka on kuvannu mitäkin! 

Tämä oli siis Eileenin ensimmäinen kuvausviikonloppu. Ennen kuvausviikonloppua ohjaajamme Sami halusi kuitenkin viedä Eileenin sightseeingille Suomenlinnaan. Minä lähdin mukaan, sillä olin valmistautunut jonkinlaiseen lehdistötilaisuuteen, mitä ei sitten tullutkaan. Joten pääsin sitten Suomenlinnaan!

Iloisena lähdössä! (Kuva: Sami Haavisto)

Sami ja Eileen Suokissa.

 Sää eikä läpötila ollut kaikista idyllisin ulkoilmaretkeilyyn. Emme siis tosiaan jääneet nurmikolle istuskelemaan ja syömään mukaan ostettuja mansikoita ja kirsikoita. Kiersimme jonkin aikaa hytisten märässä tuulessa (tai minä ja Eileen hytistiin, Sami taisi vain nauttia) ja lopulta menimme pizzalle.

Sami tarjosi pizzaa. Om nom. 

Pizzan jälkeen lähdettiin laiturille odottamaan lauttaa. Minä ja Eileen odoteltiin jossain muurin kolossa tuulen ja sateen suojassa, kunnes Sami ulvoi lautan saapumisen merkiksi. 

 

Lähtiessä vielä iloisempia. Tai oikeastaan vaan helpottuneempia. (Kuva: Sami)

¨

Oli ihan kiva reissu.

Reissun jälkeen mentiin Dungeoniin kuivattelemaan ja harjottelemaan kohtausta yhdessä Aleksanderin eli Juhan kanssa.

Shopit.

Olen nyt kahtena päivänä ollu Kaisun ja Jennan luona kylässä. Eilen mm. joimme teetä.

Kaisu ja Jenna. Ihan fiksuja.

Tänään olin niillä myös kylässä, mutta sitä ennen olin vaikka ties missä!

Meillä ei ollut tänään koulua, vaan mentiin luokan kanssa tukkuihin. Aamulla lähin siis bussilla Juvanmalmin Keunelle. Siellä täti kertoi meille hiustenpidennyksistä, ja sitten oli pakko ostaa vähän jotain, kun saatiin alennuksiakin!
Keunelta tarttui mukaan:

Violetti lapioharja. Näitä oon ostanu jo kaks, mutta on molemmat hajotettu. 

Turkoosi kynsilakka. 

Jennan sukka halusi mukaan kuvaan. 

Luomiväri

Kaksi huulipunaa...

Punaisen ja mustan! Poistotuotteita, euron kappale! 

Tämän värisiä. 

Lisäksi ostin sukulaisnaapurilleni, eli vaimolleni, eli Natelle vaalennusjauhetta ja hiusvärin. Se maksoi ne takaisin.

Keunen jälkeen odotettiin bussia puolituntia kylmässä (Siellä saa AINA odotta bussia, ja AINA siellä on kylmä!) Jatkettiin stadiin, ja ostettiin eväitä (juotavaa jugrttia ja keksejä). Kampin kauppakeskuksessa myytiin  Ilta-sanomia eurolla, ja kaupan päälle sai pussillisen luomuruisleipää. No pitihän sitä sitten ostaa kun oli kerta leipä lopussa!

Siellä on taas joku kissa kuvassa... 

 Sitten lähdettiin ratikalla kohti toista tukkua, mutta epäselvyyksien takia ei koskaan päästy perille luokkakaverini Hannan kanssa. Jatkoin sitten katsastamaan tulevan työpaikkaani. :]

Lopulta kävin vielä kolmannessa tukussa, ostin Elumenin hiusvärin Natelle ja lähdin viemään ostoksia sille. Tapasin sen pikaisesti Steissillä, ja suuntasin sitten Itäkeskukseen kiertelemään Kaisun kanssa.

Itiksestä ostin vaan alesukkikset. H&M. 

Shoppailuni ei päättynyt vielä tähänkään, vaan kun suuntasimme kohti kotia ja Kaisu ja Jenna menivät ruokakauppaan, kävin ostamassa Hesarin, koska siellä oli maininta meiän leffasta! ^________^

Viimenen lause! 

(Klikkaa isommaksi, niin näet lukea koko jutun.)

Tässä tarkemmin se osio, joka kertoo Härkälän kartanosta.

Julkisuutta!

Tässäpä on artikkeli Salon seudun sanomista maanantailta 27.9.2010.

Sekä Turun sanomien artikkeli 12.9.2010. Tosi hyvä juttu, kannattaa lukea tämä!

(Skannaus: Auri Elina, kokoaminen: Sami Haavisto) ^_^

Klikatkaa kuvia suuremmiksi, niin näette lukeakin! ;)

Muistoja kuvauksista: Suolampikohtaus

6.6.2010 oli sunnuntaipäivä, ja lähdimme kuvaamaan elokuvaurani toista kuvauspäivää. Kuvauspaikkana oli Somero, eräs metsänlaidasta löytyvä spooky lätäkkö.

Minun matkani alkoi kimppakyydillä kotipihalta, ja suuntasimme ensimmäisenä Aurin luo maskeerattavaksi.

Kuten näkyy, meitsi on aika  kalvakka. Kuva: Sami Haavisto (??) 

Matkalla poikkesimme saman Lohjalaisen (?) ABC:n kautta, kuten olimme tehneet ensimmäisenäkin päivänä. Tapasimme uusia tiiminjäseniä, en tosin muista ketä. Istuskelimme hetken nurmikolla, kunnes jatkoimme matkaa.

Kuvauspaikalla efektien ja kuvauskaluston laittamiseen meni oma aikansa. Minä ja Eeva (vastanäyttelijäni) otettiin se aika rennosti. Eeva torkkui takapenkillä, minä takakontissa.

Elokuvantekemisen glamouria.

AAR ARRARRARRARR! Mä näytän ihan barbababalta!! (Kuvat: Sami Haavisto) 

Juostiin metikössä ja Jyrki juoksi kameran kanssa vierellä. (Kuva: Sami Haavisto) 

Abigail (Eeva) ja Melissa (meikäläinen) (Kuva: Sami Haavisto) 

Kuvaspäm! En muista että kuvauksissa olisi tapahtunut mitään sen jännittävämpää. Kikkailtiin taas sen piuhamikin kanssa, mutta sitä ei käytettykään enää sitten myöhemmissä kuvauksissa.