Cindy lähti meiltä kotiinsa viime viikon torstaina. Cindy kuoli auto-onnettomuudessa perjaintaina.
Vaikea kuvitella. Se oli mulla ihan tässä, ja nyt sitä ei muka ole enää ollenkaan? Tuntuu vaan, että siellä se on äitin luona, ja tulee taas hoitoon joku kerta, niinkuin se on usein tullut viimeisen kolmen ja puolen vuoden ajan. Äiti olisi antanut meidän pitää sen kokonaan, mutta todettiin, ettei ole vielä aika omalle koiralle.
Kumpa oltaisiin pidetty, kumpa oltaisiin pidetty edes vähän kauemmin... Se olisi vielä elossa, ja vielä tässä minun kanssani...
Yllä on muutama kuva Naten juhlilta. Pikaseen hississä otettu LOTD ja itse otettu olen-hirveen-söpö-kuva meikistä. Se oli se sellanen perus fiftari/rockabella.
Tarjoilut oli komeat, ja vaikka talo ei tarjonnutkaan juomia, tarjosi se jännääkin jännittävämmät kiekurapillit, joiden läpi juomat maistui paljon jännemmiltä!
Cindyn kanssa ollaan käyty rannassa lenkeillä. Jäät on jo suurimmaksi osaksi sulaneet ja Makkara on päässyt kahlaamaankin. Kerran se molskahti äkkisyvään, eikä meinannut päästä ylös, kun ei tajunnut kiertää. Cindy ei tykkää jos jalat ei yltä pohjaan.
Meillä on muuten aika samanväriset silmät. :)
Ennen...
Nyt!
Ennen...
Nyt!
Harrastin pientä kengätuuninkia. Nilkkureita oli syytä jotenkin piristää, ja avokkaat on vähän sellaiset, että ne meinaa lähteä multa jalasta. Siksi päätin pukea niille söpöäkin söpömmät koristenauhat. Niitä voi sitoa eri tavoin, mutta toistaiseksi suosikkini on tuo jossa rusetti tulee nilkan taakse.
Seuraavaksi olisi tulossa kotipostaus. Toivon vain että siippa jaksaisi siivota sotkunsa olkkarista, jotta sieltä kehtaisi räpsiä kuvia.
Eilen oli vielä nätti päivä, vaikka kylmä olikin. Tänään näköjään hypättiin kuukausi taakepäin, tai siltä se tuntuu kun katsoo tuota lumen määrää ikkunasta. Eilinen päivä käytettiin Cindyn kanssa kyläilyyn. Käytiin Naten ja Nemin kanssa sunnuntaikävelyllä, ja sen jälkeen mentiin sisään teelle. Koirat olisi saaneet leikkiä ja riehua keskenään, mutta Cindy ei oikein välittänyt nuoresta seurasta, vaan kärttyili vanhanpiian tavoin innosta pomppivalle pennulle. Se tuntuu olevan enemmän kiinnostunut kissojen seurasta kuin koirien.
Yritäpä näistä kahdesta vipeltäjästä ottaa kuvaa...
En kyllä ymmärrä miten äiti ja mummi on saanut Cindyn karkailemaan. Mun kanssa se on aina vapaana lenkeillä, jos mennään jonnekin metsään, eikä ikinä lähde liian kauas. Poikkeuksena on jos sinkaisee jonkin linnun perään, silloin saattaa mennä korvat lukkoon.
Tänään oltiin käymässä Cindyn kanssa pikkupisuilla, niin että Pikkucissa oli mukana! Cissaa yleensä vähän jännittää ulkona, mutta nyt se näytti vähemmän jännittyneeltä, kun sillä oli Cindy mukana. Otan kuvia ensikerralla!
Viime kerralla kun Cindy oli kylässä (kesällä) se pelästytti Masun pahanpäiväisesti, ja Masu vietti katonrajassa koko vierailuviikonlopun. Tällä kertaa varauduttiin vähän paremmin. Kissat olivat ensiksi olohuoneessa, josta näkivät Cindyn lasioven läpi. Pikkuhiljaa saivat tuijotella ja haistella toisiaan ovi auki, ja Cindykin käyttäytyi asiallisesti.
Pikkucissa painii ja leikkii ihan innoissaan Cindyn kanssa, Cindy vaan ei oikein tiedä mitä se katti oikein touhuaa. Masu jopa lasketutuu vähän väliä alas sängyltä - parhaimmillaan Masu nuuskutteli Cindyä jo 40 cm:n päästä. Silti pitää sähistä jos koira tulee liian lähelle. Mutta edistys on huimaa Masulla. Luulen, että Nemin vierailu teki hyvää Masulle.
Cindykin oli eilen mukana, kun töiden jälkeen lähdin hakemaan meille uutta ruokailuryhmää. Sain sen kivaan tarjoushintaan Tuusulan Metropolista
Se on vähän kompaktimpi kuin edellinen lasipöytämme (joka näkyy edellisessä postauksessa) ja todella upea!
Tietokoneeni on edelleen parkerattu keittiöön, koska minulla ei ole vielä tietokonepöytää. Siihenkin tulee muutos jossain vaiheessa. Ja uusi sänky saadaan torstaina!
Niin, jos jollakin on tarvetta ilmaiselle 120 cm leveälle sängylle, kommenttia alle vaan!
Väriympyrä-postauksessa kyselin mielipidettänne siitä, minkä värinen otsatukka sopii minulle parhaiten. Niitä kun on ollut jos jonkinmoista. Sain vastauksia myös Facebookissa ja tulos oli yllättävä.
Eniten ääniä sai listan viimeinen, eli tummanpinkki, joka on siis Stargazerin magenta. Se sai yksitoista kannatusta. En tiedä oliko kuva hieno kammattuinen tukkineen ja tekoräpsyineen, tai jotain, sillä omasta mielestäni se on ehkä vähiten suosikki! :D
Oma suosikkini on varmaankin kirkas pinkki, koska tykkään siitä että väri näkyy kunnolla.
Toiseksi eniten ääniä saivat turkoosi ja violetti (viisi ääntä). Kirkas pinkki samoin kuin musta saivat neljä ääntä, mutta musta myös yhden ei ainakaan -äänen. Sininen sai kaksi kannatusta, ja blondi yhden kyllä- ja yhden ei-äänen.
Olen kiitollinen kaikista vastauksista, mutta valitettavasti täällä ei vallitse demokratia, joten en värjännyt värillä, mikä ei tuntunut kivalta. Tulen joka tapauksessa vaihtelemaan väriä jatkossakin.
Turkoosi päästeli jo kuolemankorinaa, joten jotain oli tehtävä.
Tadaa!
Not back to black, back to violet!
Ärsytti taas kun tuntui että väristä tuli ihan sysitumma, mutta noissa kuvissa se on ihan kirkas. Ja tuosta se vielä haalistuu, kun on vastavärjätty.
Se tukasta!
Eilen meillä oli täällä Naten bullivauva Nemi kylässä ihan aamusta yöhön asti. Kissoilla oli toki oma mielipiteensä asioista:
Lopulta huomasi ettei Nemistä ollut haittaa, ja sängyllä sai oll turvassa. Pikkucissallahan oli lopulta huippukivaa Nemin kanssa leikkiessä! Pikkucissa oli mennyt pieneen pahvilaatikkoon, ja Nemi ahdisteli sitä siellä. Välillä aina laatikosta viuhahti valkoinen kissantassu. Ja kun Nemi otettiin pois laatikon luota, Pikkucissa oli ihan rennosti ja ihmetteli mihin koira hävisi. Eli hauskaa oli siis molemmilla.
Tutustutaan...
Niin, ja eilenhän meillä oli partyt kavereille meidän kihlajaisten kunniaksi!
Olin leiponut vegaanisen kakun, koska mulla oli pari vegaaniystävää kylässä. Kakkua kehuttiin kovasti, oli hyvää, vaikka vähän tuhtia ja ällöttävää! :)
Saatiin lahjojakin! Viinilaseja, Huojuva torni -peli, suklaata, suklaateetä, kukkia... ja tietysti viiniä!
Huomatkaa tuo ihana hippipakukassi!
Dani oli taas semisti seco! %)
Ei tullut otettua oikeen yhtään asukuvaa, koska oikeesti, tapojeni vastaisesti en vaan jaksanut laittautua! Mulla oli t-paita ja sen kaverina sentään hame, en meinannut jaksaa edes meikata, mutta sitten sudin vähän eye lineriä kun ensimmäiset vieraat oli jo tulleet.
