Vauvakuume!

Voi kattokaa nyt näitäkin!

 

 

Miksi luonto on tehnyt vauvoista näin lutusia?  Siihen täytyy olla jokin syy.

(Varmaankin se, että sietää paremmin rikkoutuneet kengät ja lätäköt lattialla... )

JOULU!!!

Tänään oli hei jouluaatto! Sain paljon kivoja leluja eikun siis lahjoja! Näytän teillekin!

Pörsylääkin taisi vähän jännittää mitä paketeista tulee. Paketit oli asetettu meidän joulutangon juurelle.

Sain Hauvelilta kauan kaipaamani elokuvan, yhden parhaista: Moulin Rougen!
Arvatkaas mitä me katotaan tänäiltana?

 Kaukaulta sain tällasen lyhdyn, jonka sisällä oli kauheesti suklaakarkkeja!
Laitoin sen parvekkeelle ja tuikkukynttilän sisään. Siis sen lyhdyn sisään.

 Biitiltä sain tällaset piirustuskynät, ihan tuliterät, ni nyt kelpaa sit piirustaa tilaustöitä!

Äiti antoi paljon pikkupaketteja joissa oli kaikkea kummallista, ja yhdessä oli mm. tämmöinen.
En ole ihan varma mikä se on, mutta veikkaisin varpaiden levitintä. 









 Äitin nyyteistä löytyi myös tällainen. Se on äitin vanha, mutta ehkä jollain tavalla kehittyneempi kuin minun uskollinen puhelimeni, josta tosin pidän erittäin paljon, mutta on mallia 3510 (ei siis edes värinäyttöä).

Ainoa pulma oli, etten saanut sitä toimimaan...

Tällasen soman pussukan sain Anopilta. Sisällä oli kaksi sydänmagneettia.

Se on aika söpö.

 Armas Insinöörini antoi minulle tämän. Ja voi voiii miten mua harmittaa kun sillä oli tarkoitus ostaa mun toivelistalta mulle kiharrinrauta, mutta tulikin ostaneeksi ilmakihartimen. :L Eihän sillä pitkään tukkaan mitään saa.

Nämä Hello Kitty -sukat sain töistä, samoin kuin pienen lahjakortin Aleksi 13:een.













Sitten paras osio. :]

 Näitä olin itse sovittamassa mukana, joten tiesin tietty saavani nämä. Eli musta muoviluinen kokokorsetti....

Tällanen.

... ja sen punainen kollega. Sain myös pitsiset hihat, mutta niistä unohdin ottaa kuvan.

 Ja tätä kassia odotin melkeen yhtä paljon ku korsetteja! Tää on NIIN hieno! Enkä oo mistään kaupasta ikinä saanut ostoksilleni näin hienoa kassia. Ja vielä ilmaseks!

Se oli niin hieno että Hauveli pisti sen pakettiin. :]







Lisäksi sain PAAALJON suklaata, suihkugeelejä, rasvoja, hoitoainetta ym ym.

Mennään maanantaina kattoo asuntoo! :O

Superman!

Kekeilin eilen uutta "temppua", supermiestä.

Linja ei ole ihan suora, sen pitäis kyllä. Mutta tää onkin vasta eka kokeilu. Käsi jäi kuvasta pois tyhmän lipaston takia.

Muoksis.

Tässä on vielä takanoja, jonka kanssa mulla on ollut kovasti vaikeuksia. Yleensä oon kokeillu sitä nilkat ristissä, mutta huomasin, että helpompi on tolleen polvi koukussa.

Puikulan pukeutumisvinkit.

Yleisesti oon aatellu, että näytän ihan hyvältä, ja pukeudun ihan hyvin. Joskus on kuitenkin hyvä kattoa jotain jokin aika sitten otettuja kuvia, mielellään niitä sellasia, jotka on melkein unohtanu. Sillon huomaa ulkopuolisen silmin kuika daijulta sitä oikeesti näyttää.

Esimerkki:

Kattokaa ny noitakin housuja perkele. Noi oli jossain vaiheessa mun lempihousut! Siis toi vyötäröhän on jossain navan kohdalla - mikä ei välttämättä oo huono, mutta ei sovi noihin housuihin. Näytän joltain puikulalta! Pyjamabanaanilta!!









Housujen kanssa mulla on suurin ongelma se, että ne on yleensä liian löysät. Jos vyötärö-lantio on sopiva, niin polven yläpuolelta on kauheen löysät ja muodottomat.


Esimerkki:

Tässä on juuri se mistä puhuin. Housut on muka sopivat, mutta sinne mahuisi oikeasti vielä toinen pari jalkoja.

Mun paidat on kanssa yleensä aika lötköjä. Jotenkin kai valitsen sellaset peittämään mun mahaa, ettei vaan näy makkaroita. Vaikkei mun maha kovin iso ole. Tuonkin paidan kanssa näytän muodottomalta laatikolta.

Tässä taas on yksi hyvä esimerkki miksi en käytä muoviluisia "korsetteja"...

Toisaalta et sääntöä ilman poikkeusta; tässä kuva joka on hyvä esimerkki miltä kuuluu näyttää vaikka päällä onkin muoviluinen korsettitoppi ja löysät housut.
























Kahesta vikasta kuvasta voikin sitten nähdä että on näemmä kadonnut pari senttiä vyötäröltä... O_o

Tyydytetty omatunto

Ostin eettisen lahjan täältä. Nyt mä olen hyvä ihminen.

Cindy tha thallikhoira.

Cintti oli mun mukana tallilla. Meillä oli vaikeuksemme päästä perille, koska tallille menevä bussi ei tullutkaan, koska se oli erheissään mennyt väärää reittiä. Lopulta kuitenkin Cindy pääsi ihmettelemään hevosia. Heposet tykkäs Cindystä mutta Cindy pelkäs niitä. Cindy tykkän mennä vaellella omistajan talon pihassa ja hävitä näkyvistä. Se tykkäs myös juosta karvat pystyssä haukkumassa pihan ohi ajavaa autoa, joka sisälsi koiria. Onneksi kuskisetä vaan hymyili, oli kerta itekin koiratyyppi!

Sitten kun lähettiin ratsastamaan, niin eihän tää maggara tajunnut tulla edes mukaan. Hänestä kun olisi ollut paljon kivempi jäädä pihaan omistajan kanssa - harmi vaan että omistaja oli lähdössä juuri pois. Suljin Cindyn sitten pihattokarsinaan, ja siellä se ulisi sitten koko ajan kun oltiin ratsastamassa. Olipahan ainakin ilonen taas mut nähdessään.

Kun riisuttiin hepat ja laitettiin ne yöpuulle (eikä Cindy enää kadonnut minnekään), oli bussin lähtöön vielä noin puolitoista tuntia. Tai ehkä tunti. Kun kaikki oli tehty, ja venailtiin satulahuoneessa, Cindy sanoi: "Kakkosmamma, minua palelee ja väskättää!"

Niinpä tein maggaralle omenakorista pedin, ja käärin sille loimen ympärille.

Ja se oli oikein tyytyväinen.