Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Sitä perussettiä.
maanantai 27. joulukuuta 2010
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Sitä perussettiä.
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Muistoja kuvauksista: Ensimmäinen päivä kartanolla.
Muistellaanpa taas pakkasten keskellä hieman kesää, ja kuvauksia.
Pääkuvauspaikkanamme oli viikon aijan Someron keskustan tuntumassa sijaitseva Härkälän kartano. Kuvausviikkomme alkoi maanantaina, jolloin suurin osa porukasta pakattiin tavaroineen autoon, ja kuljetettiin kohteeseen. Itselläni ei maanantaina kuvauksia ollut, joten saavuin paikalle vasta maanantai-iltana äitini kyydillä. (Kiitos kyydistä äiti).
Lähdin etsimään kartanolta tutun näköistä väkeä hiljaa hiipien, sillä pelkäsin muuten pöllähtäväni keskelle kuvaussettiä, ja pahimmassa tapauksessa kesken oton. Pian löysinkin ohjaajamme Samin ja tuotantoassistentin Lauran juoruamassa eräässä kartanon huoneista. Muistan, kun Sami ponkaisi tuolilta toivottamaan minut tervetulleeksi kartanolle halauksen kera. Olin hieman yllättynyt, mutta samalla mieltäni lämmitti hurjasti Samin silmistä näkyvä vilpitön ilahtuneisuus. Olin tosiaan tervetullut tähän ryhmään.
Aiemmin päivällä oli kuvattu mm. pikku-Abigailin (Ronja, joka muuten täytti tuona päivänä täydet 10 vuotta) ja pikku-Melissan (Noora, suurin ihailijani) kohtauksia. Molemmat olivat vielä Aurin kanssa kartanolla minun tullessani, vaikka oli jo iltamyöhä. Kumpikaan ei silti ollut kiukkutuulella, vaan jaksoivat urheasti loppuun asti (vaikka Noora meinasikin nukahtaa pystyyn viimeisissä kuvauksissa).
Majoittauduin mökkiin kartanon ulkopuolelle muiden kanssanäyttelijöitteni kanssa. Sain jakaa huoneen Leciaa näyttelevän Riinan kanssa, joka saapuisi vasta keskiviikkona. Kiva pikku yksiö tuntui heti kotoisalta. En kuitenkaan jäänyt sinne vaan pääsin heti töihin avustamaan kuvauksia: pumppaamaan sadetta ikkunoihin.
Tässä kohtaa tutustuin Kimiimme ensi kertaa kunnolla. Kimin, joka kuuluu efektitiimiin, oli määrä seistä tikkailla, ja suihkuttaa pumpusta vettä ikkunaan ulkopuolelta, jotta sisältä katsottuna näyttäisi, että ulkona sataisi. Koska pumppua piti aina pumpata välillä, olin minä siinä. Se kun oli huomattavasti turvallisempaa tehdä maan kamaralla. Kimin kanssa huomasin heti tulevani juttuun, ja siinä vartin tunnettuamme naureskelimme jo yhteisille jutuille. Kimi mm. väläytti, että alkaisimme vesisotaa. Eihän minulla ollut mitään sitä vastaan, etenkin kun pumppu oli juuri minun kädessäni ja Kimi oli aseeton. Sitten Kimi juoksi...
Sisään päästyämme alettiin kuvata erästä Matthewia näyttelevän Vaden ja Sarahia näyttelevän Eileenin välillä käytävää kohtausta. Minä olin aluksi strobovalovastaava, mutta siitä ei tullut mitään. Sami kertoi tarkalleen miten niitä valoja kuuluisi välkyttää, ja ymmärsin kyllä mitä Sami halusi. Mutta kun mun käsi ei vaan kääntänyt sitä nappulaa sillä tavalla! Milloin tuli liikaa valoa, milloin liian vähän, milloin strobo sanoi että nyt ois tauon paikka ja muuta. Samilla paloi käämi ja se tuli itse renkuttamaan strobovaloa. Minut se pisti aukomaan ovea. Taisin sössiä tosin siinäkin! :D Tässä kohdassa taisin ensimmäistä kertaa tuumia, että efektit ei oo se mun juttu.
Ilta alkoi olla kuvausten loppuessa jo yön puolella, joten painuimme kaikki nukkumaan.
Pääkuvauspaikkanamme oli viikon aijan Someron keskustan tuntumassa sijaitseva Härkälän kartano. Kuvausviikkomme alkoi maanantaina, jolloin suurin osa porukasta pakattiin tavaroineen autoon, ja kuljetettiin kohteeseen. Itselläni ei maanantaina kuvauksia ollut, joten saavuin paikalle vasta maanantai-iltana äitini kyydillä. (Kiitos kyydistä äiti).
Lähdin etsimään kartanolta tutun näköistä väkeä hiljaa hiipien, sillä pelkäsin muuten pöllähtäväni keskelle kuvaussettiä, ja pahimmassa tapauksessa kesken oton. Pian löysinkin ohjaajamme Samin ja tuotantoassistentin Lauran juoruamassa eräässä kartanon huoneista. Muistan, kun Sami ponkaisi tuolilta toivottamaan minut tervetulleeksi kartanolle halauksen kera. Olin hieman yllättynyt, mutta samalla mieltäni lämmitti hurjasti Samin silmistä näkyvä vilpitön ilahtuneisuus. Olin tosiaan tervetullut tähän ryhmään.
Aiemmin päivällä oli kuvattu mm. pikku-Abigailin (Ronja, joka muuten täytti tuona päivänä täydet 10 vuotta) ja pikku-Melissan (Noora, suurin ihailijani) kohtauksia. Molemmat olivat vielä Aurin kanssa kartanolla minun tullessani, vaikka oli jo iltamyöhä. Kumpikaan ei silti ollut kiukkutuulella, vaan jaksoivat urheasti loppuun asti (vaikka Noora meinasikin nukahtaa pystyyn viimeisissä kuvauksissa).
 |
| Kimi hengailee Ronjan ja Nooran kanssa. |
Majoittauduin mökkiin kartanon ulkopuolelle muiden kanssanäyttelijöitteni kanssa. Sain jakaa huoneen Leciaa näyttelevän Riinan kanssa, joka saapuisi vasta keskiviikkona. Kiva pikku yksiö tuntui heti kotoisalta. En kuitenkaan jäänyt sinne vaan pääsin heti töihin avustamaan kuvauksia: pumppaamaan sadetta ikkunoihin.
 |
| Mun ja Riinan huone. |
Tässä kohtaa tutustuin Kimiimme ensi kertaa kunnolla. Kimin, joka kuuluu efektitiimiin, oli määrä seistä tikkailla, ja suihkuttaa pumpusta vettä ikkunaan ulkopuolelta, jotta sisältä katsottuna näyttäisi, että ulkona sataisi. Koska pumppua piti aina pumpata välillä, olin minä siinä. Se kun oli huomattavasti turvallisempaa tehdä maan kamaralla. Kimin kanssa huomasin heti tulevani juttuun, ja siinä vartin tunnettuamme naureskelimme jo yhteisille jutuille. Kimi mm. väläytti, että alkaisimme vesisotaa. Eihän minulla ollut mitään sitä vastaan, etenkin kun pumppu oli juuri minun kädessäni ja Kimi oli aseeton. Sitten Kimi juoksi...
Sisään päästyämme alettiin kuvata erästä Matthewia näyttelevän Vaden ja Sarahia näyttelevän Eileenin välillä käytävää kohtausta. Minä olin aluksi strobovalovastaava, mutta siitä ei tullut mitään. Sami kertoi tarkalleen miten niitä valoja kuuluisi välkyttää, ja ymmärsin kyllä mitä Sami halusi. Mutta kun mun käsi ei vaan kääntänyt sitä nappulaa sillä tavalla! Milloin tuli liikaa valoa, milloin liian vähän, milloin strobo sanoi että nyt ois tauon paikka ja muuta. Samilla paloi käämi ja se tuli itse renkuttamaan strobovaloa. Minut se pisti aukomaan ovea. Taisin sössiä tosin siinäkin! :D Tässä kohdassa taisin ensimmäistä kertaa tuumia, että efektit ei oo se mun juttu.
 |
| Stroboräplääjänä. |
 |
| Sami, Auri ja Eileen kuvausten välissä. |
Ilta alkoi olla kuvausten loppuessa jo yön puolella, joten painuimme kaikki nukkumaan.
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Tässä on nyt ollut parin päivän tauko, anteeksi joululomani.
Olenko se vain minä vai ontuuko tuo otsikon lauserakenne jotenkin...? No, copy-paste.
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Olenko se vain minä vai ontuuko tuo otsikon lauserakenne jotenkin...? No, copy-paste.
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
 |
| (Mexico) |
 |
 |
| (Camden, London) |
lauantai 25. joulukuuta 2010
Erilainen joulu
JOskus nuorempana ajattelin, että olisi outoa viettää joulu kavereiden kesken, koska se oli mielestäni perhejuhla. Kaikista parasta oli jos paikalle oli kokoontunut paljon sukulaisia useasta sukupolvesta. Niinkuin ne lapsuuden joulut mummin luona, serkkujen kanssa, ja paikalla oli iskäkin, vaikka mun vanhemmat oli jo eronneet.
Se oli silloin.
Nykyään mä tykkään hajottaa perinteet palasiin, ja poimia vain sellaset palaset talteen, jotka on aidosti sen arvosia, enkä stressaa sitä, jos en saakaan kaikkia palasia mahtumaan kouraani. Esimerkiksi, jos mulla ei ole uunia, niin en mä sitten paista kinkkua - that's it! Ei perinteitä tarvitse vaalia vaan vaalimisen vuoksi, se on varmin tapa pilata aito ilo ja tunnelma. Niinpä siis ei perhejoulukaan ole itsestäänselvyys. Tärkeintä on viettää aikaa (niin jouluna kuin aina muulloinkin!) sellaisten ihmisten kanssa, joiden luona viihtyy, ja joiden kanssa on helppo olla. Suvussa kun on aina joku, joka ärsyttää tai pilaa tunnelmaa, tai sitten on vain kasvanut ulos sukulaisistaan, eikä niiden kanssa osaa enää olla. Tyhmintä on pilata joulunsa sillä, että hengaa vaikeiden ihmisten kanssa pelkästä velvollisuudesta! Ketä se palvelee? Kenellä silloin on kivaa?
Tänä vuonna ajattelin olla juhlimatta joulua juuri laisinkaan. Ajattelin vain vetää mikrossa lämmitettyä perunalaatikkoa ja katsella vähän telkkaria yksin täällä pikku kotikopissani. En ostanut juuri lahjoja, enkä saanutkaan (No sain mä kuus!) huonon rahatilanteen vuoksi. Joulu ei aiheuttanut mulle stressin muruakaan. Mun ei kuitenkaan tarvinnut viettää jouluani aivan yksin, sillä Kaisu ja Jenna olivat päättäneet myös tänä vuonna olla viettämättä perhejoulua, ja kutsuivat minut jouluksi kylään! ^_^
Me pelattiin lautapelejä, syötiin ja availtiin lahjoja. Ihan perus joulujuttuja tehtiin. Niillä oli kinkkuakin, ja mä vein perunalaatikkoa!
Hyvää joulua!
Se oli silloin.
Nykyään mä tykkään hajottaa perinteet palasiin, ja poimia vain sellaset palaset talteen, jotka on aidosti sen arvosia, enkä stressaa sitä, jos en saakaan kaikkia palasia mahtumaan kouraani. Esimerkiksi, jos mulla ei ole uunia, niin en mä sitten paista kinkkua - that's it! Ei perinteitä tarvitse vaalia vaan vaalimisen vuoksi, se on varmin tapa pilata aito ilo ja tunnelma. Niinpä siis ei perhejoulukaan ole itsestäänselvyys. Tärkeintä on viettää aikaa (niin jouluna kuin aina muulloinkin!) sellaisten ihmisten kanssa, joiden luona viihtyy, ja joiden kanssa on helppo olla. Suvussa kun on aina joku, joka ärsyttää tai pilaa tunnelmaa, tai sitten on vain kasvanut ulos sukulaisistaan, eikä niiden kanssa osaa enää olla. Tyhmintä on pilata joulunsa sillä, että hengaa vaikeiden ihmisten kanssa pelkästä velvollisuudesta! Ketä se palvelee? Kenellä silloin on kivaa?
Tänä vuonna ajattelin olla juhlimatta joulua juuri laisinkaan. Ajattelin vain vetää mikrossa lämmitettyä perunalaatikkoa ja katsella vähän telkkaria yksin täällä pikku kotikopissani. En ostanut juuri lahjoja, enkä saanutkaan (No sain mä kuus!) huonon rahatilanteen vuoksi. Joulu ei aiheuttanut mulle stressin muruakaan. Mun ei kuitenkaan tarvinnut viettää jouluani aivan yksin, sillä Kaisu ja Jenna olivat päättäneet myös tänä vuonna olla viettämättä perhejoulua, ja kutsuivat minut jouluksi kylään! ^_^
Me pelattiin lautapelejä, syötiin ja availtiin lahjoja. Ihan perus joulujuttuja tehtiin. Niillä oli kinkkuakin, ja mä vein perunalaatikkoa!
 |
 |
| Tältä minä näytin jouluna. |
 |
| Emäntä, emäntä ja joulupöytä! |
 |
 |
 |
| Olivia ihmettelee joululahjoja. |
Joululahjojani:
Hyvää joulua!
torstai 23. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Päivä 05: kuva aamustasi
Äääh! Unohdin ottaa kuvan aamulla!
Tässä on kuitenkin lavastettu kuva aamustani: nukuin!
Heräsin vasta lounaalle, mutta se ei ollutkaan enää aamua.
tiistai 21. joulukuuta 2010
Keisarinnan uudet vaatteet
Kävin tänään H&M:llä. En yleensä koskaan löydä sieltä mitään muuta päällepantavaa kuin alusvaatteita, mutta nytpä tänään löysinkin, ja vielä oikeen alennusmyynnistä!
Sovituskoppiin tarttui paljon muutakin kuin nämä, mutta lopulta piti karsia. Ostin ihanan söpsyn hameen ja farkkukankaisen takin. Ja stringit, mutta niistä ei ole kuvaa, koska ne on mun jalassa jo.
Tuo takki näyttää paljon paremmalta luonnossa kuin kuvissa.
Kuitti.
Sovituskoppiin tarttui paljon muutakin kuin nämä, mutta lopulta piti karsia. Ostin ihanan söpsyn hameen ja farkkukankaisen takin. Ja stringit, mutta niistä ei ole kuvaa, koska ne on mun jalassa jo.
Kuitti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)