Se oli silloin.
Nykyään mä tykkään hajottaa perinteet palasiin, ja poimia vain sellaset palaset talteen, jotka on aidosti sen arvosia, enkä stressaa sitä, jos en saakaan kaikkia palasia mahtumaan kouraani. Esimerkiksi, jos mulla ei ole uunia, niin en mä sitten paista kinkkua - that's it! Ei perinteitä tarvitse vaalia vaan vaalimisen vuoksi, se on varmin tapa pilata aito ilo ja tunnelma. Niinpä siis ei perhejoulukaan ole itsestäänselvyys. Tärkeintä on viettää aikaa (niin jouluna kuin aina muulloinkin!) sellaisten ihmisten kanssa, joiden luona viihtyy, ja joiden kanssa on helppo olla. Suvussa kun on aina joku, joka ärsyttää tai pilaa tunnelmaa, tai sitten on vain kasvanut ulos sukulaisistaan, eikä niiden kanssa osaa enää olla. Tyhmintä on pilata joulunsa sillä, että hengaa vaikeiden ihmisten kanssa pelkästä velvollisuudesta! Ketä se palvelee? Kenellä silloin on kivaa?
Tänä vuonna ajattelin olla juhlimatta joulua juuri laisinkaan. Ajattelin vain vetää mikrossa lämmitettyä perunalaatikkoa ja katsella vähän telkkaria yksin täällä pikku kotikopissani. En ostanut juuri lahjoja, enkä saanutkaan (No sain mä kuus!) huonon rahatilanteen vuoksi. Joulu ei aiheuttanut mulle stressin muruakaan. Mun ei kuitenkaan tarvinnut viettää jouluani aivan yksin, sillä Kaisu ja Jenna olivat päättäneet myös tänä vuonna olla viettämättä perhejoulua, ja kutsuivat minut jouluksi kylään! ^_^
Me pelattiin lautapelejä, syötiin ja availtiin lahjoja. Ihan perus joulujuttuja tehtiin. Niillä oli kinkkuakin, ja mä vein perunalaatikkoa!
 |
 |
| Tältä minä näytin jouluna. |
 |
| Emäntä, emäntä ja joulupöytä! |
 |
 |
 |
| Olivia ihmettelee joululahjoja. |
Joululahjojani:
Hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti