Nips naps!

Jahas, sain apua tilapulmaani. En halua poistaa vanhoja postauksia, vaan ulkoistan kuvien tallennuksen tästälähin. Vähän tylsää. :(

NYT leikkasin otsiksen vihdoin sellaiseksi mitä olin jo pitkään haaveillut. Rockabella-tyyliseksi lyhyehköksi! Olisihan tuosta ollut varaa lyhentää vieläkin, mutta tykkään ehkä enemmän tuosta että se on juuri kumlien yläpuolella.
Ja tuo hame on myös ihana, ostin sen viime viikolla Facebookin Gootti- tai Rock'n'Roll-kirppikseltä, en muista enää kummalta.

Näytänpä alastomalta ilman tekoräpsyjä.

Mitä tykkäätte? :)

Apua!

Blogger sanoo kuvia ladatessani, että kuvatallennustilani on ylittynyt! En halua ostaa lisätilaa, jotenk onko minun perustettava kokonaan uusi Google-tili?? 


P.s. Oikein paljon tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni, määrä on yhtäkkiä humpsahtanut yli viidenkymmenen! :)

After Party.

Yllä on muutama kuva Naten juhlilta. Pikaseen hississä otettu LOTD ja itse otettu olen-hirveen-söpö-kuva meikistä. Se oli se sellanen perus fiftari/rockabella.

Tarjoilut oli komeat, ja vaikka talo ei tarjonnutkaan juomia, tarjosi se jännääkin jännittävämmät kiekurapillit, joiden läpi juomat maistui paljon jännemmiltä!

Cindyn kanssa ollaan käyty rannassa lenkeillä. Jäät on jo suurimmaksi osaksi sulaneet ja Makkara on päässyt kahlaamaankin. Kerran se molskahti äkkisyvään, eikä meinannut päästä ylös, kun ei tajunnut kiertää. Cindy ei tykkää jos jalat ei yltä pohjaan.

Meillä on muuten aika samanväriset silmät. :)

Ennen... 

Nyt! 

Ennen... 

Nyt! 

Harrastin pientä kengätuuninkia. Nilkkureita oli syytä jotenkin piristää, ja avokkaat on vähän sellaiset, että ne meinaa lähteä multa jalasta. Siksi päätin pukea niille söpöäkin söpömmät koristenauhat. Niitä voi sitoa eri tavoin, mutta toistaiseksi suosikkini on tuo jossa rusetti tulee nilkan taakse.

Seuraavaksi olisi tulossa kotipostaus. Toivon vain että siippa jaksaisi siivota sotkunsa olkkarista, jotta sieltä kehtaisi räpsiä kuvia.

Kollaasi vol 4

Olen juuri kotiutunut rakkaas ystäväni Naten synttärijuhlilta. Kello on vähän yli kymmenen... Mä en jostain syystä nykyään enää osaa olla bileissä ja illanistujaisissa. Teininä mä tykkäsin pilettää ja juoda paljon, viihdyin kaveriporukassa ja olin yleensä viimesten joukossa pystyssä. Nykään haluan vaan kotiin. Olen huomannut, että vierastan tuntemattomia ihmisiä, enkä pysty käsittelemään liian monta uutta tyyppiä kerralla. Jos en tunne bileistä ketään, alkaa ahdistaa suunnattomasti. Tämän illan bileissä tunsin melkein kaikki, eli oli tuttu porukka. Siltikin tuntui että vähän alkaa ahdistaa.

Ehkä pitäisi koettaa olla ihan selvinpäin?

En ymmärrä mikä muhun on mennyt. Jos bileet on meillä kotona,  mulla on aina joku paikka, mihin vetäytyä. Vieraassa paikassa ei. Ja tuntuu että alkaa väsyttää ja jumittaa. Ettei ole edes hauskaa.

Ota siitä nyt sitten selvää.

Kameran unohdin Natelle, joten asukuva sieltä tulee myöhemmin.

Olen taas värjännyt tuccaa, se on hempeän liukuvärinen!

Olin viime viikolla 12 tuntia putkeen töissä, yhdeksästä yhdeksään. Piti saada eräät teipit valmiiksi ja deadline painoi päälle. Kaiken lisäksi joka kerta kun koskinkin teipattavaan autoon, kaikki muuttui paskaksi! Erittäin noloa!

Fiilikset työpäivän jälkeen.  Seuraavana aamuna kahdeksaksi. 

Kävimme Danin kanssa mummilla pääsiäisaterialla, ja päivän asu oli alla oleva. Olen ihastunut tuohon lutrupaitaan ja sen alla tuohon neonvihreään lepardiin. :) 

Loppuun lisätään vielä muutama skannattu helmi.

Pikkucissa skannerissa. 

Mortiannan ensimmäinen joulu. 

Mis mun tutti? 

Pikkutassuja

Pihalta terveisiä!

Tassuja, kurttuja ja kuraisia mahanalusia

Eilen oli vielä nätti päivä, vaikka kylmä olikin. Tänään näköjään hypättiin kuukausi taakepäin, tai siltä se tuntuu kun katsoo tuota lumen määrää ikkunasta. Eilinen päivä käytettiin Cindyn kanssa kyläilyyn. Käytiin Naten ja Nemin kanssa sunnuntaikävelyllä, ja sen jälkeen mentiin sisään teelle. Koirat olisi saaneet leikkiä ja riehua keskenään, mutta Cindy ei oikein välittänyt nuoresta seurasta, vaan kärttyili vanhanpiian tavoin innosta pomppivalle pennulle. Se tuntuu olevan enemmän kiinnostunut kissojen seurasta kuin koirien.

Yritäpä näistä kahdesta vipeltäjästä ottaa kuvaa...

En kyllä ymmärrä miten äiti ja mummi on saanut Cindyn karkailemaan. Mun kanssa se on aina vapaana lenkeillä, jos mennään jonnekin metsään, eikä ikinä lähde liian kauas. Poikkeuksena on jos sinkaisee jonkin linnun perään, silloin saattaa mennä korvat lukkoon.

Tänään oltiin käymässä Cindyn kanssa pikkupisuilla, niin että Pikkucissa oli mukana! Cissaa yleensä vähän jännittää ulkona, mutta nyt se näytti vähemmän jännittyneeltä, kun sillä oli Cindy mukana. Otan kuvia ensikerralla!