Päivä 01: kuva itsestäsi

Ehhehehhe. 

Päivä 01: kuva itsestäsi
Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 05: kuva aamustasi
Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä
Päivä 11: kuva lempijuomasi
Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi
Päivä 16: kuva kännykästäsi
Päivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi
Päivä 20: kuva jostain mitä teet lähes joka päivä
Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta


Minäkin päätin aloittaa tällaisen. On niin kivaa puhua ja lisätä kuvia itsestään! 

Voodoo Shop Hop!

Nukkeja voi ostaa TÄÄLTÄ! 

Hyytävää joulua! 

Viimeaikojen ostoksia

Jo aika kauan aikaa sitten ostin itselleni tällaisen paidan käydessäni Tampereella. Se oli Gina tricotissa alennuksessa. Meni siihen kauppaan varta vasten etsimään erästä toista paitaa, tämän paidan siskoa. Se oli punainen, siinä oli huulet, joiden alta paljastui vampyyrin hampaat, ja siinä luki "Trick or treat?"

Kuitenkin valitsin tämän, ehkä vähän itselleni sopivamman paidan, joka oli tosin vähän räikeän värinen. Mutta siinä on söpö hämykäkki.

Tämmöosen takin ostin Seppälän alerekistä. Se ei näin talvella paljoa lämmitä, mutta ehkä kesällä sitten. Ostin kokoa 36 (!!), koska 38 oli löysä (!!).  Samalla reissulla ostin myös nämä housu-leggingsit, jollaisia taisin käydä jo kauan sitten kokeilemassa Seppälässä.
Noita ei vaan ei ole naisille suunniteltu, koska niiden käyttäjällä ei saisi olla laintaan persettä eikä lantiota. Ne tekee lanteille ihan järkyttävät makkarat. Mutta enkä mä niille jotain käyttöä keksin. Maksoivat jopa kolme kokonaista euroa :)

Kun olin alle viisivuotias, äiti oli opiskelemassa Hollannissa joku... puoli vuotta. Joulun aikaan se lähetti mulle ja siskolleni joulukalenterit, jollaisia ei löytynyt siihen aikaan vielä Suomesta.Sitä seuraavasta joulusta lähtien mummi on säilyttänyt ne kalenterit, ja täyttänyt ne aina uudestaan joka vuosi, aina ihan teinivuosiini saakka. Lopulta kalenteri oli niin huonossa kunnossa että päätin armahtaa sitä eutanasialla.

Mutta voitte kuvitella, miten ihanaa oli, kun löysin kaupasta täysin samanlaisen joulukalenterin, ja vielä Suomesta! Ja kun löysin sellaisen puoleen hintaan, se oli pakko ostaa!

Tällaista karkkia sieltä saa!

Vielä yksi look of the day. En tosin muista minkä päivän.

 Toi tucca on ihan kiva.

Pomputin uusi koti

Tässä jo joku viikko taaksepäin sain puhelun joka keskeytti aamu-uneni. Eräs nainen soitti ja kertoi nähneensä ilmoitukseni Pomputista puput.netissä. Hän kertoi, että hänen oma pupuherransa oli nukkunut pois juuri edellisenä viikonloppuna, ja jäljelle oli jäänyt tyttöpupu, Peppi, suremaan.

Puhelu naisen kanssa vakuutti minut täysin siitä että siihen kotiin halusin Pomputin luovuttaa. Nainen, Mari, vaikutti lemmikeilleen omistautuvalta ja asiantuntevalta pupuihmiseltä. Niinpä sovittiin, että Pomputti muuttaisi seuraavalla viikolla Marin ja Pepin luo.

Marin koti oli varsinainen pupujen paratiisi maan päällä! Lattiaa peittivät matot jokapuolelta maksimoiden pupujen liikkumatilan (Pomputti ei ainakaan liiku koskaan paljaalla lattialla, koska jalat sutii) eikä pupuja koskaan suljeta häkkiin. Tarjolla oli mitä moninaisimpia herkkuja useassa paikassa, sekä pehmeitä koreja ja muita kivoja paikkoja ihan vaan pupuja varten!

Kun Pomputti saapui uuteen kotiinsa, asettui se poikkeuksellisesti häkkiin. Peppi pääsettiin tutustumaan uuteen poikaystäväänsä kalterien toiselta puolelta. Nuuskutukset sujuivat rauhallisesti (toisin kuin Taikan ja Pompun ensi tapaaminen aikoinaan!) ja Peppi viihtyi Pomputin häkin ulkopuolella.

Nyt olen viestitellyt Marin kanssa ja Pomputilla menee uudessa kodissaan todella hyvin - mitä en epäillytkään! Ne ovat Pepin kanssa bestikset ja  rötköttävät toisissaan kiinni kylki kyljessä.

Tässä vielä pari Marin ottamaa kuvaa:

Kotikoppi!

Jos jolla kulla on mahdollisesti ollut ikävä blogipostauksiani, pahoittelen syvästi aiheuttamaani puutetta. Jos joku ei ole edes huomannut poissa oloani, niin fukk you.

Syy hiljaiseloon johtuu suurista elämänmuutoksista, joita olen kokenut viimeisen kuukauden aikana. Toisin sanoen siis muutin äitin luota maaseudulta keskelle Hellsinkiä, kantakaupunkiin. Asun nyt ensimäisessä ihka omassa koirankopin kokoisessa kodissani ja sain tänään internetin toimimaan. Mulla on oma koti!
siis

MULLA ON OMA KOTI! 


Asuntoni on siis täydet 20 neliömetriä pinta-alaltaan. Rakastan niistä jokaista. Töihinkään ei ole pitkä matka täältä!

Kuvapostausta:

Tältä näytti huoneeni äitin luona, kun kaikki oli taas kertaalleen pakattu.

Muuttoapunani toimivat Sami, Jasu ja Joni. Hirrrrrmuisesti kiitoksia heille! Korvaamattomana apuna minulle oli myös Natte ja Nico. Ilman heitä olisin vieläkin varmaan koditon. Syvä kumarrus heille.

Kun kaikki kamat on saatu tuotua sisään.

Aluksi ei ollut muuta valoa kuin kynttilät. :) 

Eteinen ja vähän keittiötä. Ja tavaroiden kaaos.

Keittiönurkkaus. 

Sänkynurkkauksen evoluutio.

Ensimmäisenä yönä mulla oli patjana kaksi peittoa, ja peittona kaksi lakanaa. Voitte ehkä kuvitella, että sinäö yönä heräsin muutaman kerran kylmyyteen ja puutuneisiin raajoihin. Jasu onneksi pelasti mut ja toi mulle heti seuraavana päivänä patjan, jolla nukkua. Tuttavani Osku muutti yhteen chiksinsä kanssa Kirkkonummelle, ja lahoitti pois juuri sellasen sängyn mitä minä tarvitsin.

Ja tadaa! Koppi muuttuu kodiksi tuota pikaa!

Myös sänkyä vastapäätä oleva seinusta alkoi muodostua laatikkomerestä selkeäksi järjestykseksi.
(Huom! Mullon telkkari!)

Jääkaapissa ei paljon ole kehuitystä tapahtunut.

Pakastinlokerossakaan ei ole tapahtunut kuin taantumaa; töistä saaduista jäätelöistä ei ole jäljellä kuin muisto. 

Suihkustani voisi käyttää sanaa "kompakti" (mulla sentään ON suihku!) 

Vessa on... samaa sarjaa suihkun kanssa... 

Emäntä ja eteinen.

Näkymää ikkunasta. 

Kotitaloni mun! ♥

Keittiökin näyttää asutulta pikkuhiljaa.

Joulukuun kunniaksi piti minunkin tietysti laittaa joulukoristeita esille!

Mortianna kiittää ja kuittaa tältä erää. Hyvää yötä! 

Tuccaprobleema

Rupesin tässä pohtimaan, että kylläpä mun tucca näyttää taas pliisulta, ja jotain sille voisi tehdä, heti kun kuvaukset on täysin purkissa (mulla on enää kai vaan yksi kuvauspäivä). Pituutta en aio vähentää - nou nou, päinvastoin - sen sijaan otsatukalla on kiva leikkiä.

Oikeastaan en tiedä pitäisikö mun kasvattaa otsis. Pitkä sivuhärpäkekin olisi ihan kiva, ja pitkään tukkaan saisi hienon pin up -kiehkuran.
Toisaalta mun tekisi mieli otsatukkaa, kun siitä on taas aikaa kun sellainen oli.

Ja pitäisikö värjätä shokkivärillä? Se olisi niin kivaa, kun otsatucassa olisi taas joku hieno kirkkaanvärinen pläntti! Toisaalta siinä olisi se vaara, että se pitäisi peittää taas mustalla, jos saan jonkun roolin taas jostian.

Kuvaspäm:

Tällanen otsis ois se mitä mun eniten tekis mieli: Rikottu sotku, joka pitenee sivuille huomattavasti. 

Tässä olisi esimerkki tommosesta pitkästä otsahärpäkkeestä.

Tällaisen tötterön saisi pitkästä otsatukasta. 

Tällainen otsis olisi ihana, mutta hyvin epäkäytännöllinen. Vaikea leikata ja menettää helposti muotonsa. 

Tän mittanen otsatukka oli tosi söpö. Siinä vaan on se huono puoli, ettei sitä saa mihinkään piiloon.

Toisaalta, sitten kun tuo lyhyt tucca kasvaa niin siitä tulee muommoinen reuhka joka ei oo oikeen missään muodossa.

Apua?