Värikokeiluja

Mmjau! 

Dän dän dääää!

Olen osablondi!
Violetti oli jo sen verran haalistunut, sekä kasvanut tyveä, että jotain oli tehtävä. Lisäksi musta osuuteni oli aivan ruskeaksi haalistunut, joten koko pää oli värjäyksen tarpeessa. Vaalensin violetin kokonaan pois, koska seuraava väri, jonka päähän laitan on aika kirkas pinkki, eli tarvitsee vaalean pohjan. Päätinpä kuitenkin olla samantien värjäämättä, vaan annan vaihteen vuoksi olla hetken aikaa blodina. En ole koskaan ollut blondi - edes osapääblondi. Tosin on varmasti ihmisiä, joiden mielestä se olisi minulle ainoa oikea hiusväri... hehheh...

Yksinäisen, sateisen sunnuntaipäivän kunniaksi, päätin kokeilla hienoja meikkejä. Noh, vitut niistä mitään hienoja tuli, ei ainakaan yhtä hienoja kuin se josta otin ispiraation. Eli malli on Duvessan blogista. Mulla vaan ei ole yhtä laadukkaita värejä, eikä tarkkaa kättä, kuin kys. blogittajalla. Eli siis aika onneton kopio:

Kun aloin meikata, huomasin, ettei minulla edes ole kirkkaanpunaista väriä paletissani. Löysin jonkun iki-iki-vanhan paletin, josta löytyi punainen (vai mahtoikohan olla poskipuna?) mutta sekin oli vähän liian oranssi. Ja haalea.

Hei kertokaas nyt; minkä merkkiset luomivärit on sellasia tarpeeksi pigmenttipitoisia?

Iltahöpötys

Moi!

Mitä teille kuuluu? Mulle kuuluu aika kivaa! Syön tässä juuri keksejä! =) Mulla oli tänään autokoulun neljäs ajokerta, ja opettaja kehu, että mulla menee sen mielestä aika hyvin.

Huomasin myös että jo yhdeksän on käynyt vastaamassa mun kyselyyn, kiitän kovasti!

Danilla on ollut koko tämä viikko iltavuoroa, joten oleilen täällä illat yksin kotona. Sain viimeisetkin silaukset valmiiksi kummitätini tilaustyöstä, kerrynterrieri Rubenista, joka valitettavasti nukui pois viimeviikolla yhdeksänvuotiaana. Ruben oli käsittääkseni kummitätini ensimmäinen koira, itse en ainakaan tiedä hänellä olleen koiraa aiemmin.

Halusin sen jälkeen vain piirtää jotakin kevyttä, jotain, mitä ei tarvitsisi jyystää kymmentä tuntia, jotain kevyttä, koska piirtäminen on yllättävän rankkaa. Olisin halunnut piirtää Danista kuvan, mutten löytänyt mitään tarpeeksi hienoa kuvaa tyypistä, jonka on aina pakko väännellä naamaansa kameran edessä. Dania ajatellen kuitenkin aloin tuhertaa Morrisonin Jimiä, se tykkää siitä. En jaksanut siis ihan täysillä keskittyä, eikä kuvasta tullutkaan näköinen, koska leuasta tuli liian pieni. Toisaalta, jos kuvaa katsoo ylösalasin ja vinosta kulmasta, löytää yhdennäköisyyttäkin!

Eilen kävin Kivun kauneudessa vaihtamassa renkaan tilalle tapin. Renkaan kanssa eläminen oli vaikeaa: en saanut suuta normaalisti kiinni, ja huulet kuivui, leivän (ja monen muun) syöminen oli hankalaa, rengas tykkäsi olla vinossa vaan toiseen suuntaan, suorassa ollessaan suu ei mennyt kiinni, ja rengas ei päästänyt reikää kunnolla parantumaan, vaan jatkuvasti revitti lävistyksen reunoja, ja teki sisäpuolelle haavan.
Nyt on tatti hyúulessa ja kaikki on hyvin!

Tuo nuppihan on ihan onnettoman pieni! :D Mun pää näyttää läskiltä sen takia, hehheh! Sain Kaisulta tuohon sellasen piikin, mutta Dani otti sen käyttöön samantien. Tehtiin Naten ja Danin kanssa tilaus, läjäpäin läväreitä, odotellaan vaan niiden saapumista... :)

Kysely!

Lisäsin tuohon vasempaan reunaana kyselyn, mitä toivoisitte blogini sisältävän enemmän. Huomasin, että minulle on kertynyt jo melkein 30 lukijaa, ja ekä olisi syytä ottaa lukijoiden mielipiteet huomioon.

Yleensä postaukseni koostuvat lähinnä vain kuvista ja kuvateksteistä, sillä itse en välttämättä jaksa lukea pitkiä pätkiä muiden blogeista. Mutta tahtoiseitteko te kurkistaa hiemän enemmän pinnan alle, ja kuulla - siis lukea - minusta enemmän, vai onko teistä kiva katsoa tarinat kuvina?

Olisin iloinen vastauksista, sillä seuraavaksi haluan tietää, mistä aiheista haluaisitte lukea mieluiten.

Roskiksesta poimittu hyllykkö sai uuden ilmeen teipillä. Ennen tummansininen-vaalea puu sai ympärillensä mustaa ja turkoosia. Mustaa on kahdenlaista, mattaa, sekä kiiltävää, koska kiiltävä ei riittänyt koko hökötykseen. Lähempää tarkasteltaessahan tuo näyttää aika rumalta, koska en jaksanut koko aikaa keskittyä nälältäni, mutta rumahan se oli jo löydettäessä. Olisin halunnut turkoosin sijaan violettia, koska se olisi sopinut keittiöön paremin, mutta töissä ei ollut sen  väristä teippiä.

Todellisuusessa turkoosi on hieman vihertävämpi.  Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Tänä vuonna on tullut todella vähän puistoiltua, oikeaa kunnon puistosessiota ei ole ollut kertaakaan. Tänään Dani nappasi minusta pari kuvaa pihan kiipeilytelineessä matkalla kauppaan, ja lauantaina odotellessamme myöhässä olevaa junaa neljäkymmentä minuttia.

Hyvää loppukesää lukijoille! (En piruvie suostu vielä siihen että oilsi syksy!!)

Lävistysneitsyys

Näin se lähti. Lävistysneitsyyteni!

Nyt jännittää.

Näin sitä kiusataan! 

Ei tattunu! 

Kuvat: Auri

Velkapäivitys

Olenkin velkaa päivityksiä, sillä tarkoitus on ollut kirjoittaa, mutta en ole ehtinyt.

Olen muuttanut järjestystä meillä kotona. Makuuhuone, joka oli ennen minun huoneeni, on saanut enemmän makuuhuonemaisen ilmeen, ja tanko on siirtynyt olohuoneeseen. Olohuone on tosin vielä järjestelemättä. Kuvia en huoneista nyt laita, sillä ne ovat niin sotkuisessa kuosissa, että hyh. Myöhemmin sitten!

Olen myös värjännyt taas tuccaani! Tällä kertaa väri on violetti. Minulla oli violettiä vielä jonkin verran jäljellä, halusin siitä eroon, ja värjäsin sillä koko otsiksen. Violetti sopii minulle ehkä paremmpin kuin pinkki, vai mitä sanotte?



ENNEN:

NYT: 

Tankorintamalla on pieniä uutisia, sain perhosen haliotteella. Mielestäni oikein kaunis liike.

Lisäksi haluan kertoa, että tänään tapahtui jotain jännää.

Olimme Aurin kanssa duunikeikalla Stadissa teippaamassa erään tatuointiliikkeen (Kivun kauneus) ikkunoita reikäteipillä, jotta ohikulkijat eivät näkisi liikkeeseen sisään. Kun hommat oli hoidettu, päätin rohkaistuna ottaa hetken mielijohteesta elämäni ensimmäisen lävistyksen! Siis ihan ensimmäisen!  Minulla ei ole koskaan ollut edes korviksia. Nyt oli sitten kuulemma korkea aika, ja otin huulilävistyksen!

Minua on lähinnä ällöttänyt ruumiinpalasten lävitse menävät metallipalat (siis omassa kehossa, muilla ne ovat yleensä kauniita ) mutta kaipa olen vähän karaistunut. Lävistäminen tuntui siltä miltä kuvittelinkin sen tuntuvan. Ei kauhean paha, vaikka jälkeenpäin alkoikin vähän heikottaa. Ihan vaan vähän!

Lauvantai

Tänään oli mukavainen lauantaipäivä. Herättiin vähän myöhään (kaheltatoista) ja emäntäni (Dani) kärsi hieman krapulasta. Eilen oli ollut PRKL Clubilla kuuntelemassa jotain psykobilly-bändiä Pimp My Festeillä, ja saapui noin puoli kuuden aikaan aamulla kotiin ja näytti uutukasita tatuointia ranteessaan. Jo nyt on saatana kun mennään baariin mennään baariin, eikä tulla täplikkäinä takaisin!

No ei vaiskaan, se oli hieno tatulointi, ja tosi hyvin tehty. :) Oli kuulemma halunnut tuommoista jo neljätoistaveestä saakka.

Päivän suunnitelma oli lähteä aamupäivällä tallille, josta jatkettaisiin suoraan Stadiin ja Suomenlinnaan meidän teatterin jokavuotiselle kesäpiknikille. No, aamupäivä nukuttiin, joten lähtö viivästyi. Tallilla Dani poti niin kovaa darraa, ettei halunnut ratsastaa ollenkaan, joten päätin irtojuoksuttaa Chocoa. Edellisella kerralla Chocolla oli turbovauhdit päällä, tänään mentiin vähän iisimmin. Alla videoita:

Itse juoksentelen tuolla keskellä pitääkseni vähän vauhtia yllä. :P 

Koska tallille lähtö venyi, myös tallilta lähtö venyi. Soittelin teatterilaisille, että kannattaako piknikille enää edes lähteä, onko siellä ketään vielä paikalla, mutta minulle ei vastattu puhelimeen. Niinpä päätettiin molemmat nälästä nuutuneina vaan suunnata kaupan kautta kotiin tekemään ruokaa.

Käytiin kauppareissulla Entressessä myös vaatekaupoilla. Dani ei ostanut muuta kuin tatuointiinsa mätsäävän riipuksen, itse ostin seuraavia: